Nonnii. Viikonlopun kisat menivät yli odotusten. Oon tässä jo muutaman kuukauden jauhanut siitä, että kyllä se 13 metrin kunto on jo jyvällä ja että sellaista kunnollista suoritusta ei vain saa teknisesti tehtyä. Sunnuntai-aamuna pohdiskelin pitkään lähdenkö kisoihin vai menenkö suoraan töihin, kun kurkussa nipisteli jonkin sorttinen kaktus. Jalat tuntuivat kuitenkin hyvältä ja ajattelin, että pitäähän se nyt käydä kokeilemassa mikä on päivän tekemisen taso.
Itse kisaan tein muutosta aiempaan nähdän vartalotuen osalta. Olen tähän asti pyrkinyt suojaamaan selkärankaa täysivauhtisissa työnnöissä painonnostovyöllä, kun olen itse ollut sitä mieltä, että ei keskipakki vielä jaksa kantaa täysivauhtisissa lajisuorituksissa. Viimeisissä treeneissä vedin kuitenkin työnnöt jo elastisella vyöllä ja saman vyön otin käyttöön itse kisassakin ja voin kertoa, että kyllä kannatti. Punttivyö estää lantion luontaista liikerataa työnnön loppuvaiheessa, joten nyt kun liikkuvuutta tuli lopputyöntöön rutkasti lisää niin mittanauhaa saatiinkin venyttää jo aivan eri lukemille kuin tähän asti on totuttu. Tähän asti kevään paras tulos oli 12.71 viikon takaa, nyt uusi "enkka" kirjataan numeroin 13.36. Sarjakaan ei ollut huono, useampi yli 13 metrin siivu mahtui kisaan mukaan, mikä kertoo siitä, että kyseessä ei ollut pelkkä onnenkantamoinen vaan aito tason nousu. Talven aikana tehty työ alkaa siis hiljalleen kantaa hedelmää!
Jippajee!
Täytyy kyllä rehellisyyden nimissä myöntää, että muutaman kerran on mielessä talvikauden aikana käynyt ajatus siitä, että pystyykö niin pitkän tauon jälkeen nostamaan itseään realistisesti takaisin omalle huipputasolle. Nyt tehdyt tulokset kertovat kuitenkin siitä, että on se mahdollista ja on tehty talven aikana oikeita asioita ja luotto omaan osaamiseen treenien sisällöissä ja rytmityksessä vahvistuu entisestään. Positiivista on myös se, että huolimatta loistavasta tasonnostosta edes tuo 13.36 työntö ei osunut nappiin ja selkeästi "epäonnistuneella" työnnölläkin pystyi puhkaisemaan 13 metrin kalkkiviivan. Eli vieläkin on varaa parantaa tästä tuloksesta jo nykykunnossakin ja tietenkin harjoittelua tehdään sillä mentaliteetilla, että 2,5 kuukauden päästä pistetään kuula vieläkin kauemmaksi pönkästä. Omaan henkilökohtaiseen ennätykseen on matkaa nyt 91cm, oliskohan vielä mahdollista siirtää se historian kirjoihin, jos ei tänä niin sitten seuraavana kesänä? Lisämotivaatiota tekemiseen antaa myös tieto siitä, että naisten kuulantyönnön kaikkien aikojen tilastoissa olen tuloksellani 14.27 sijalla 48 ja edelläni on mm. muuan Tiina Lillak tuloksella 14.31. Minut on niin motivoitu ;) Tosin eräs kaveri totesi, että "Marja sulle toi Lillakin kuulaennätys on ihan pala kakkua, mutta koitapa lyödä sen keihäsenkka" Meikäläisen keihäänheittotaidot tietäen tuli iso iloinen LoL ja päälle hieman huutonaurua :D
Jotta homma ei menisi minkään sortin leijumiseksi, niin palataan nyt sitten taas tähän hetkeen. Se sunnuntai-aamun kaktus kurkunpäässä eskaloitui sitten jälleen kerran flunssaksi. Eilinen meni jo lepäillessä ja juuri äsken mietiskelin, että pitäiskö tehdä keskikroppaharjoitus kotioloissa. Päätin kuitenkin tarkistaa kropan lämmöt ensin ja totesin mittarin näyttävän lukemia 37,5 eli treenit saavat tältäkin päivältä jäädä väliin. Tällä viikolla oli tarkoitus vetää kova treeniviikko, mutta näillä näppäimin treeneihin pääsyä joutuu vielä hetken odottelemaan. Tosin nyt tämän joutoajan voi käyttää kesän kilpailukalenterin suunnitteluun sekä treeniohjelmien sisältöjen fiksaamiseen. Toivotaan, että nämä flunssat nyt saisivat väistyä kesän tieltä ja pääsisin tekemään nousujohteista treeniä suunnitelmien mukaisesti.
Kesällä on tarkoitus kisata kohtalaisen paljon, jotta tekemiseen saisi kisatilanteisssa rutiinitason suorittamisen kohdilleen. Seuraavat kisat on kalenteriin merkitty 28.5 Turku ja 30.5 Helsinki. Hyvällä alulla ollaan tämän tulevan kesän suhteen ja toivotaan että nainen pysyy ehjänä ja ilman suurempia sairasteluja, niin saadaan tuota tulostasoa hiljalleen hilattua ylöspäin :)
kevättervrrrrrrrrveisin,
Marja
