Kesän summausta ja ajatuksia syksyn lehtikasojen keskeltä

Hetki on päässyt vierähtämään siitä, kun on tullut blogia päivitettyä. Kuitenkin Veteraanien SM-kisat sujuivat käsikirjoituksen mukaan, vaikka tuloksellisesti taso ei omalla kohdalla päätä huimannutkaan. Ensimmäinen ulkoratojen veteraanimestaruus on taskussa ja ehkäpä ensi vuonna niitä metsästetään taas lisää. Toisaalta ensi kesänä voisi ottaa agendalle vaikka useamman lajin. Veteraanikisojen suhteen varsinkin nuorempi veteraanisarjoihin jo ikänsä puolesta pääsevä porukka ei kuitenkaan tahdo kisoihin löytää. Osittain siihen vaikuttaa varmaankin veteraani-sana. Mehän ollaan vielä nuoria ja notkeita ja kaikkea siltä väliltä. Veteraani- sana kuulostaa hieman vieraalle pikkaisen reilu 30-vuotiaan korvaan. Olisi kyllä huikeata saada mukaan entisiä huippu-urheilijoita ja junnuvuosien kilpakumppaneita. Otettaisiin mittaa toisistamme aivan kuin silloin joskus aikoinaan, kun oikeasti oltiin vielä nuoria ja notkeita.

 

   Veteraanien SM-kisat, Kajaani 2013

 

Toukokuun alussa kausi näytti vielä saavan räjähtävän startin. Kauden ensimmäisissä kisoissa kuula lensi jo lukemiin 13.36 ja näytti siltä, että kesän Kalevan Kisoja ajatellen kunto on kovassa nousussa. Työpaikan vaihto vaikutti kuitenkin kesän suunnitelmiin ajateltua enemmän. Keskittyminen treenaamiseen ja urheilun kannalta olennaisiin asioihin hajosi. Myös kolmivuorotyön sovittaminen harjoittelun kanssa yhteen on ollut yllättävän haastavaa. Yövuorojen jälkeen harjoitteleminen ottaa ainoastaan pumpun päälle ja lepoa on annettava elimistölle enemmän kuin päiväpainoitteisen työn yhteydessä. Myös oma kroppa meni kesällä jonkin sortin yliväsymystilaan. Omassa innostuksessani en malttanut syksyllä pitää minkäänlaista ylimenokautta ja väsymys yllätti sitten kesken kesän. Syksy onkin sitten mennyt melkoisten käynnistymisvaikeuksien keskellä painiessa. Peruskuntokautta on pitänyt aloitella useaan otteeseen, mutta en millään tunnu saavan harjoittelurytmistä kiinni. Viimeisten viikkojen aikana kuntosali on ollut täysin vieras käsite ja treenit ovat sisältäneet ainoastaan koris- ja salibandytreenejä ja kevyitä kävelylenkkejä muutaman kerran viikossa. Motivaatio on ollut kyllä enemmän kuin hukassa, mutta jos ensi kesänä meinaa kisoja kiertää, niin nyt olisi korkea aika kaivaa se treeni-ilo esiin ja alkaa tekemään töitä kropan virittämiseksi parempaan lyöntiin. Se mikä edelleen on positiivista, on se että mitään vammoja ei ole. Näin terveenä olen saanut olla viimeksi 14-vuotiaana, joten sen suhteen ei ole fyysisiä rajoitteita harjoittelun suhteen.

 

Katsotaan mitä syksy ja talvi tuo tullessaan, toivottavasti se harjoittelun ilo löytyy uudelleen ja ensi kesänä kentillä tavataan taas.

 

 

 

<3 ~ Marja

Kalevan Kisat 2013

Nonnii, kisat on käyty ja lopputulema oli hieman sitä mitä kesän vaikeudet ovat ennakoineetkin. Verryttelyssä tekeminen tuntui hyvältä ja rennolta verraittain edeltävään viikkoon. Kaksi ensimmäistä karsintakierrosta kokeilin poikkeuksellisesti työntää ilman selän tukia, mutta itse työnnöt menivät sormista läpi. Kolmannelle kierrokselle tuki paikalleen ja sellainen perusrunttaus tulokseen 12.22 ja sijoitus 14. Tekeminen ei sinällänsä tuntunut huonolle paahtavasta helteestä huolimatta, eikä "mummo" edes jännittänyt karsintaa ihmeemmin. Tekniset vaikeudet toki jatkuivat edelleen edeltävän kuukauden malliin, eikä kehon voimaa saa kunnolla työnnön taakse. Ei tässä syytä ole tasajalkaa riemusta pomppia, sillä kesän parhaalla tuloksella olis finaaliin päässyt tänäkin vuonna. Eipä siinä, rahkeet eivät naisella riittäneet kisassa yhtään sen enempään kuin mitä tulos kertoo, mutta ei kisa harmittamaan jäänyt. Ensi vuonna uudelleen ja toivon mukaan huomattavasti paremmassa kunnossa kuin tänä kesänä :)

 

 

Kisan jälkeen pohdiskelimme kuulanaisten kanssa Kalevan Kisoihin ja urheiluun ylipäätään liittyviä asioita. Totesimme, että 12 metrin tuloksetkin vaativat jo treenaamista ja jos se olisi niin helppoa, niin voisi kuvitella näitä 12 metrin työntäjiä löytyvän Suomesta satamäärin. En olisi pari vuotta sitten ylipäätään ikinä kuvitellut enää työntäväni kuulaa kilpailuissa saatika sitten Kalevan Kisoissa, vaikka siitä entisten kilpakumppanien kanssa vitsiä heiteltiinkin. Viime kesänä ensimmäisten treenien aikaan en todellakaan uskonut siihen, että minulle olisi edes fyysisesti mahdollista päästä takaisin kunnolliseen kisakuntoon, mutta kulunut vuosi on osoittanut ainakin sen, että mikään ei ole mahdotonta, jos vain jaksaa tehdä töitä suunnitelmallisesti tavoitteidensa eteen. Omalla kohdalla pakka ns. hajosi kesän aikana, mutta turha sitä on lähteä sen kummemmin selittelemään, ei muuta kuin leuka rintaan, häntä ylös ja kohti uusia pettymyksiä tai sitten vaikka onnistumisia.

 

Ensi syksyn ja talven aikana alkaa työ kohti ensi kesää ja parempia tuloksia ja toivon mukaan tasoa saadaan nostettua ensi kesään mennessä taas ihan uusiin ulottuvuuksiin.

 

Kiitokset kaikille tuesta ja tsemppauksesta, matka sohvan pohjalta KK-rinkiin on ollut jo ihan mieletön kokemus viimeisen vuoden aikana ja jatkoa on myös luvassa.

 

Stay tuned - Stay tanned ;)

 

<3 Marja

 

Viikko aikaa H-hetkeen

 

 

 

 

Kappas, hetki on ehtinyt vierähtää edellisestä blogipostauksesta, joten päivitellään nyt sitten viimeisimmät kuulumiset kesältä. Viikko olisi aikaa Kalevan kisojen karsintaan. 21 naista on ringissä mukana ja vain 8 pääsee illan finaaliin. Oma tekeminen on ollut kesäkuun melkoisen tuskaista. Uusi vuorotyö, juminen kroppa ja tekniset murheet työnnön tekniikan kanssa ovat kiristneet päänuppia ajoittain jopa lähes kohtuuttoman paljon. Kropalle on annettu hierontaa ja lepopäivien määrää lisätty. Tehoja tuntuu olevan yläkropassa, mutta jalat toimivat näemmä joka toinen päivä tai silloin kuin niitä sattuu huvittamaan. Kintun rotjakkeet eivät siis tottele aivojen käskyjä, mokomatkin puujalat!

 

Yläkroppa pelittää - alakroppa jäkittää

 

Kesäkuun PM-kisojen jälkeen pidin siis lähes kuukauden kilpailutaukoa. Viime viikonloppuna kisailtiin sitten taas ja Espoossa pallo lävähti lukemiin 12.97. Tasaisuudesta ei päivien suhteen ole tietoakaan. Huono päivä kun sattuu ja teknisesti menee poskelleen, niin tulos on alle 12 m. Hyvä päivä ja ajoitus kohdilleen, niin sitten ollaan yli 13m. Kalevan Kisojen odotus-arvot eivät omalla kohdalla ole ennakkoon kovinkaan suuret, mutta on tosi hienoa päästä kentälle 13 vuoden KK-tauon jälkeen nauttimaan kisojen ilmapiiristä ja kyllä mä kaiken sen peliin laitan mikä kropasta irti lähtee, meni sitten syteen tai saveen. Joten vapise Vaasa, Here I Come!  

Veteraanien SM-kisat
Pidetään elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Kajaanissa. Oikeastaan kesäkuun aikana kävi enemmän kuin selväksi, että Veteraanien SM-kisat ovat tälle kesälle ne kauden pääkisat ja Kalevan Kisojen suhteen tuloksen tekeminen saa odottaa huippukunnossa ensi kesään. Syksylle ja talvelle on tiedossa muutoksia treeneihin voimaharjoittelun suhteen ja kehonhuolto järjestyy Nummelassa säännöllisin kinesioteippauksin ja urheiluhieronnoin.

    "elämä on kuin banaani, johon kaikki apinat eivät ylety"

 

 

Kiitokset jo tässä vaiheessa vuotta kaikille teille, jotka olette seuranneet kesän kulkua ja saa Vaasassa tulla kannustamaan. Siellä on luvassa kaiken kaikkiaan hieno urheilutapahtuma upeissa puitteissa, eli kentälle marsmars! Naisten kuulan karsinta siis perjantaina 26.7 klo 11.35. Minäkin olen siellä, mikäli mahdun seuran edustusasuun, sovittamatta on vähän hankala tilata itselleen sääntöjen mukaista varustusta :P

 

Pitäkäähän peukkuja!

 

<3 Marja

 

Uusia vertailukuvia - verta, hikeä ja peräsuolenpätkiä

Moro,

Sadepäivän kunniaksi päivitellääns blogia taasen. Kevään toinen flunssa alkaa vihdoin ja viimein taittua, onneksi. Alkoikin jo vähän hermoja kiristellä tuo jatkuva rykiminen ja kakominen. Nyt on kuitenkin taas päästy treeniin kiinni ja hyvä niin :)

 

Treeniksellä tuli otettua muutamat fotot eilettäin ja kun pistää vertailukuvan kanssa vierekkin, niin johan se on itsekin myönnettävä, että on nainen ihan himpun verran muuttunut. Itsellä oma kehonkuva tuntuu olevan vieläkin hieman hukassa, kun joka päivä sieltä ne samat silmät peilistä hampaita pestessä vastaan katsoa tapittavi.

 

2013 ja 2010

 

 

Treenit sujuu hyvin, tosin tekniikkatreeneissä on ollut aika tuskaista. Meinaa olla vähän jumista tekemistä, eikä asiaa ole helpottanut se, että yövuorosta lähtiessä sunnuntai-aamuna tein ns. Taina Kolkkalat avainnauhan rautaklipsulla ja kävi ns. käteenvetotapaturma, (vrt Fort Boyard, Poliisit vs. Hunksit :D ) jonka seurauksena heittokäden etu- ja keskisormeen tuli syvät viiltohaavat. Onneksi ei kuitenkaan pahempaa jälkeä tullut, eikä haavat tulehtuneet. Ensisilmäyksellä sormet näyttivät siltä, että ensiapuun pitäisi tikattavaksi lähteä.  Pari päivää vedetään nyt vielä vähän kovemmalla sykkeellä ja viikonloppuna höllätään ja ensi viikon tiistaina olisi sitten taas kisaa tarjolla.

 

 Voima alkaa tarttua

Kovan treenin jälkeen jaksaa kuitenkin vielä naurattaa

 

Mukavaa kesän alkua just sulle, nautitaan aurinkosta ja lämmöstä koko pitkän talven edestä:)

 

~Marja





Levikset repee ja rampa kalkattaa

Nonnii. Viikonlopun kisat menivät yli odotusten. Oon tässä jo muutaman kuukauden jauhanut siitä, että kyllä se 13 metrin kunto on jo jyvällä ja että sellaista kunnollista suoritusta ei vain saa teknisesti tehtyä. Sunnuntai-aamuna pohdiskelin pitkään lähdenkö kisoihin vai menenkö suoraan töihin, kun kurkussa nipisteli jonkin sorttinen kaktus. Jalat tuntuivat kuitenkin hyvältä ja ajattelin, että pitäähän se nyt käydä kokeilemassa mikä on päivän tekemisen taso.

Itse kisaan tein muutosta aiempaan nähdän vartalotuen osalta. Olen tähän asti pyrkinyt suojaamaan selkärankaa täysivauhtisissa työnnöissä painonnostovyöllä, kun olen itse ollut sitä mieltä, että ei keskipakki vielä jaksa kantaa täysivauhtisissa lajisuorituksissa. Viimeisissä treeneissä vedin kuitenkin työnnöt jo elastisella vyöllä ja saman vyön otin käyttöön itse kisassakin ja voin kertoa, että kyllä kannatti. Punttivyö estää lantion luontaista liikerataa työnnön loppuvaiheessa, joten nyt kun liikkuvuutta tuli lopputyöntöön rutkasti lisää niin mittanauhaa saatiinkin venyttää jo aivan eri lukemille kuin tähän asti on totuttu. Tähän asti kevään paras tulos oli 12.71 viikon takaa, nyt uusi "enkka" kirjataan numeroin 13.36. Sarjakaan ei ollut huono, useampi yli 13 metrin siivu mahtui kisaan mukaan, mikä kertoo siitä, että kyseessä ei ollut pelkkä onnenkantamoinen vaan aito tason nousu. Talven aikana tehty työ alkaa siis hiljalleen kantaa hedelmää!

Jippajee!

Täytyy kyllä rehellisyyden nimissä myöntää, että muutaman kerran on mielessä talvikauden aikana käynyt ajatus siitä, että pystyykö niin pitkän tauon jälkeen nostamaan itseään realistisesti takaisin omalle huipputasolle. Nyt tehdyt tulokset kertovat kuitenkin siitä, että on se mahdollista ja on tehty talven aikana oikeita asioita ja luotto omaan osaamiseen treenien sisällöissä ja rytmityksessä vahvistuu entisestään. Positiivista on myös se, että huolimatta loistavasta tasonnostosta edes tuo 13.36 työntö ei osunut nappiin ja selkeästi "epäonnistuneella" työnnölläkin pystyi puhkaisemaan 13 metrin kalkkiviivan. Eli vieläkin on varaa parantaa tästä tuloksesta jo nykykunnossakin ja tietenkin harjoittelua tehdään sillä mentaliteetilla, että 2,5 kuukauden päästä pistetään kuula vieläkin kauemmaksi pönkästä. Omaan henkilökohtaiseen ennätykseen on matkaa nyt 91cm, oliskohan vielä mahdollista siirtää se historian kirjoihin, jos ei tänä niin sitten seuraavana kesänä? Lisämotivaatiota tekemiseen antaa myös tieto siitä, että naisten kuulantyönnön kaikkien aikojen tilastoissa olen tuloksellani 14.27 sijalla 48 ja edelläni on mm. muuan Tiina Lillak tuloksella 14.31. Minut on niin motivoitu ;) Tosin eräs kaveri totesi, että "Marja sulle toi Lillakin kuulaennätys on ihan pala kakkua, mutta koitapa lyödä sen keihäsenkka" Meikäläisen keihäänheittotaidot tietäen tuli iso iloinen LoL ja päälle hieman huutonaurua :D

Jotta homma ei menisi minkään sortin leijumiseksi, niin palataan nyt sitten taas tähän hetkeen. Se sunnuntai-aamun kaktus kurkunpäässä eskaloitui sitten jälleen kerran flunssaksi. Eilinen meni jo lepäillessä ja juuri äsken mietiskelin, että pitäiskö tehdä keskikroppaharjoitus kotioloissa. Päätin kuitenkin tarkistaa kropan lämmöt ensin ja totesin mittarin näyttävän lukemia 37,5 eli treenit saavat tältäkin päivältä jäädä väliin. Tällä viikolla oli tarkoitus vetää kova treeniviikko, mutta näillä näppäimin treeneihin pääsyä joutuu vielä hetken odottelemaan. Tosin nyt tämän joutoajan voi käyttää kesän kilpailukalenterin suunnitteluun sekä treeniohjelmien sisältöjen fiksaamiseen. Toivotaan, että nämä flunssat nyt saisivat väistyä kesän tieltä ja pääsisin tekemään nousujohteista treeniä suunnitelmien mukaisesti.

Kesällä on tarkoitus kisata kohtalaisen paljon, jotta tekemiseen saisi kisatilanteisssa rutiinitason suorittamisen kohdilleen. Seuraavat kisat on kalenteriin merkitty 28.5 Turku ja 30.5 Helsinki. Hyvällä alulla ollaan tämän tulevan kesän suhteen ja toivotaan että nainen pysyy ehjänä ja ilman suurempia sairasteluja, niin saadaan tuota tulostasoa hiljalleen hilattua ylöspäin :)

kevättervrrrrrrrrveisin,

Marja

Kausi on korkattu - kohti kesää

Kesä se on suomalaisen yleisurheilijan parasta aikaa. Kisakausikin on nyt avattu viime viikonlopun Espoonlahden heittokisoissa. Lauantaina tekeminen oli vähän sitä sun tätä, enimmäkseen tätä. Taisi olla sarjassa kaksi tai kolme mitattua tulosta, mutta tuloksena kuitenkin uuden uran ennätys 12.49.

Sunnuntaina oli sitten pikkaisen parempi päivä. Kuudesta työnnöstä 5 kierroksella tulos, nyt tulee ulkomuistista, mutta sarjassa oli suurinpiirtein tulokset näin : 12.47,12,48, 12.71, 12,67, 12,68, X eli jokainen mitattu työntö oli pidempi kuin hallikauden paras tulos. Ihan kohtalainen kauden avaus siis. Tulevana kesänä on tarkoitus kilpailla aika paljon, jotta tekemiseen saa ihan uudenlaista rutiinia kisatilanteessa. Seuraavan kerran rautapallo saanee kyytiä Espoonlahdessa tulevana lauantaina ja 28.5 on matka Turkuun, jossa käydään tilastopajacupin 1. osakilpailu. Kesäkuussa kisataan ainakin Järvenpäässä, Kuortaneella, Punkalaitumella ja Kyröskoskella ja mahdollisesti myös Turussa ja joissain pienemmissä kisoissa.

Olen hieman tuskaillut lopputyönnön kanssa. Teknisesti työnnöt kippaavat lopussa vasemmalta läpi ja saatto ei mene ns. loppuun asti, eikä voima suuntaudu kunnolla eteenpäin. Se mikä on positiivista, niin jaloissa ja käsissä tuntuu olevan puhtia, ainoa joka antaa vielä periksi on tuo keskikroppa-osasto, eli tiedossa on mihin tullaan panostamaan harjoittelussa. Itse lajiharjoituksia on myös tarkoitus tehdä määrällisesti paljon, toki omaa kroppaa kuunnellen, näin vanhemmiten tahtoo olkavarren lihakset väsyä ja kipeytyä tekemisestä, niin ei sitä pysty ringissäkään hillumaan sellaisia toistomääriä kuin lapsena.

Mutta kaiken kaikkiaan hyvillä mielin kohti kesää, kauden aloitus on bueno ajankohtaan nähden ja kesän aikana on tavoitteena hilata se mittanauha metrillä eteenpäin tämän hetken tekemisestä :)

Pitäkeepä peukkuja,

Marja

Harjoittelun rytmityksen sietämätön keveys

Moro,

Sitkeä pääsiäisflunssa on vihdoin voiton puolella. Kohtalaisen ärhäkkä tauti on siis onneksi jo lähestulkoon kokonaan takana ja pikkuhiljaa ollaan päästy palailemaan kohtalaisesti ihan normaaliin arkeen. Ensimmäiset treenit sairastelun jälkeen sujuivat yllättävän hyvin. Viikon pakkolepo teki lihaksistolle vain hyvää ja vaikka tuntuma lihaksissa oli ns. tyhjä, niin tekniikkatreeneissä pallo sai kyytiä hyvällä tasolla. Olen aina ollut intohimoinen harjoittelija, varsinkin silloin kun olen asettanut itselleni tuloksellisia tavoitteita. Juniorina määrällisesti treeniä oli todella paljon ja juniorivuosiin verrattuna olen pitänyt nykyisiä treenimääriäni hyvinkin kohtuullisina. Sairastelun myötä kuitenkin huomasin, että kevyiden viikkojen pitäisi oikeasti myös olla harjoituksellisesti kevyitä. Jotenkin oman pään sisällä treenien rytmityksessä ja harjoitusten sisältöjen määrittelyssä myös kevyet viikot ovat jossain kohtaa lipsahtaneet enemmän keskiraskaan kuin kuin kevyen puolelle. Kropan tuntumassa sitä ei huomaa, mutta kun oikeasti joutuu pitämään hieman taukoa, sitä tajuaa kuinka jumissa kroppa onkaan ollut. Huoltavaa treeniä on syytä siis tehdä hieman enemmän ja kevyet viikot pitää riittävän kevyinä, jotta kehitystä tapahtuu jatkossakin halutulla tavalla. Vanha viisaus kaikessa tavoitteellisessa harjoittelussa onkin, että ei se pärjää, joka treenaa eniten ja koviten, vaan se joka tekee treeneissä oikeita asioita laadukkaasti ja rytmittäen treenit, levon ja ruokailun juuri oikeassa mittasuhteessa. 

Kulunut viikko on ollut kevyt viikko ihan olosuhteiden pakosta. Työnantajan vaihdos lähestyy muutaman viikon päässä ja olen käynyt nykyisen työni ohella tekemässä keikkaa myös uuteen työpaikkaan. Myös tuleva työnantajani suhtautuu positiivisesti urheilullisiin tavoitteisiini ja juuri sellaista sopivaa joustoa tarvitsenkin, jotta omien tulostavoitteiden rikkominen tulevalla kesäkaudella on mahdollista. Nyt on sopivasti töistä 3 päivää vapaata, joten harjoituksellisesti keveän viikon voi päättää vähän tiukemmalla "leirirypistyksellä" koti-olosuhteissa. Voi olla, että pitää käydä myös ulkokentällä tsekkaamassa lumitilannetta, mieli tekisi pitkän hallikauden jälkeen jo ulkotreenien pariin. Hyvällä sykkeellä ja hyvillä mielin mennään. Kyllä se kesä sieltä vielä eteen tulee, vaikka talvi on tänä vuonna ollut pidempi kuin koskaan :)

~Marja

Pakkolepoa, välinehankintoja ja uusia tuulia

Moro,

Muutama viikko on vierähtänyt siitä, kun olen viimeksi päivitellyt blogia. Parissa viikossa ehtii tapahtua paljon kaikenlaista, niin omassa elämässä kuin muutoinkin maailmalla. Olen oikeastaan jo vähän odotellutkin, että missä kohtaa jokakeväinen maalisflunssa iskee ja nythän se sitten iski sopivasti pääsiäislomalla. Pisin urheiluton/treenitön pätkä lähes puoleentoista vuoteen tulee nyt väkisinkin, kun henki ei kulje ja lämpöä puskee. Sairaana ei saa harjoitella ja nyt kyllä on ollut toisaalta helppo olla vuodepotilaana, kun veto on niin totaalisen pois, että ei ole edes mielitekoa lähteä treeneihin. Vähintään 1 kuumeeton päivä pitää olla alla ja hapen täytyy kiertää normaalisti, ennen kuin voi edes haaveilla treenisalille lähtemisestä. Räkäisyys tai nuha ei enää haittaa sitten menoa, mutta muutoin lähtemällä liian aikaisin liikkeelle voi pilata koko talven aikana tehdyn työn tulokset. Toiveissa on, että nyt tulevan pääsiäisviikonlopun aikana pääsisi takaisin treenaamisen pariin, mutta täytyy kuitenkin kuunnella kroppaa tarkasti, kesä on jo lähellä ja ekoihin kisoihin on aikaa enää kuutisen viikkoa. Parin viikon sisään voi hyvällä tuurilla päästä jo tekemään ulkoharjoituksiakin, mutta se nyt riippuu aika pitkälle siitä, miten kevät oikeasti tänä vuonna alkaa tehdä tuloaan.

 

Kävin eilettäin pyörähtämässä mutkan Ullavassa, Urheilu-Shop Ala-Korven urheiluvälinemyymäläparatiisissa. Sieltä mukaan tarttui pari kappaletta uusia kuulakenkiä tulevan kesän koitoksiin. Viime vuoden työnsin pikkusiskon vanhoilla Adidas Spin- merkkisillä yleisheittokengillä, jotka ovat nyt tulleet oman käyttöikänsä päätepisteeseen. Ala-Korven urheilushopista sen verran, että siitä ei Suomessa yleisurheilijan tarpeisiin vastaava urheilukauppa juuri voi parempi olla. Esimerkiksi erikoisvälineitä, kuten heittokenkiä on vaikea löytää edes isoimpien urheiluvälineketjujen myymälöistä, mutta Ala-Korven Anteron varastoista löytyy yleisurheilijalle laatuvälineet tarpeen mukaan. Erinomaista asiakaspalvelua unohtamatta.

 

Mukaan tarttui siis kaksi paria heittokenkiä ja niistä lisää seuraavassa:

 

 

Adidas Adizero kuulantyöntäjän erikoiskenkä pakittajalle. Käteen kenkä tuntuu hieman raskaalle, mutta jalassa kenkä on miellyttävä ja tukeva. Kengät rakenne on kohtuu jäykkä ja kärki on saumaton ja vahvennettu, joten oletuksena on, että jalanvaihdosta työnnön loppuvaiheessa johtuva kengän kuluminen ei tapahdu niin nopeasti, kuin heppoisemminlla kengillä. Kengän ulkoasu miellyttää silmää ja pohja on sopivan karhea. Toivottavasti pääsisi mahdollisimman pian testaamaan kenkää myös käytännössä erilaisilla alustoilla.

 Adidas Throwstar on kevyt yleisheittokenkä, joka sopii sekä pakittajalle että pyörähtäjälle ja soveltuu erinomaisesti myös kiekonheittoon. Kenkä on Adizeroa huomattavasti kevyempi rakenteeltaan ja myös paljon taipuisampi materiaaliltaan. Kenkä on jalassa erittäin miellyttävän tuntuinen. Kärjen sauma menee aika matalalta, joten jännityksellä odottelen kuinka kenkä kestää kovassa käytössä.

 

Muutoksen tuulia työrintamalla

 

Nyt pääsiäislomien jälkeen on edessä viimeinen kuukausi nykyisessä työssäni johtavana nuoriso-ohjaajana, toukokuun alusta odottavat uudet haasteet nuorisokotiympäristössä. Eli uutta ja jännittävää on luvassa myös sillä rintamalla tulevalle kesälle. Vuorotyö asettaa omat haasteensa harjoitteluun, mutta kuten olen aina sanonut, aika harjoitteluun on aina järjestelykysymys. Ihminen voi ja pystyy liikkumaan ja harjoittelemaan työmuodosta tai - rytmistä riippumatta, jos vain halua ja tahtoa löytyy.

 

 

Keväisin terveisin Hiekkasärkkien kupeesta,

Marja

 

ps. toiveissa on päästä nyt pääsiäisen pyhinä myös pilkille merelle. Aurinko paistaa ja kelikin on mahtava, joten toivottavasti kala olisi myös syönnillään :)

Olisipa jo kesä

Moro,

Pakkasmittariin vilkaistessa on vaikea uskoa, että ollaan eteläisessä Suomessa menossa maaliskuun puolivälissä. Yleensä tähän aikaan lumet sulavat jo kovaa vauhtia ja lasketaan jo päiviä siihen milloin pääsee ulkoilmaan steppailemaan betoniringin päälle. Nyt näyttää siltä, että ulkotreeneihin siirtyminen taitaa mennä huhtikuun loppupuolelle, mutta onneksi on hyvät sisäharjoitusolosuhteet, niin niillä mennään kunnes kevät vihdoin koittaa.

Vaaka näyttää sulaneen läskin osalta tällä hetkellä -33 kiloa ja kesään mennessä realistinen tavoite on -35-38 kiloa. Treeneissä olen painottanut koko kehon voimantuoton kehittämistä ja keskivartalon vahvistamista. Paljon on töitä edessä tälle keväälle, mutta yleisfiilis on kyllä kerrassaan mainio. Mitään erikoisempia kiputiloja ei ole ollut, eli paikat ovat säilyneet ehjänä ja treenejä on pystynyt toteuttamaan suunnitelman mukaisesti.

Eilettäin jäin jumittamaan Fast Nutrition tv-sivustolle bongaamaan uusia ideoita harjoitteluun ja nimenomaan harjoitteita, joilla voidaan ehkäistä mahdollisia vammoja. 

Esimerkkejä harjoitteisiin :

FAST TV GYM CLINIC Osa 1 - Selän vammojen ennaltaehkäisy

Tässä vaiheessa kevättä omissa treeneissä painopistealue on peruskuntoharjoittelussa, voimaa pyritään saamaan kehoon niin, että treeneistä ei kuitenkaan tule liian junnaavia, eli räjähtävyys suorituksissa pyritään säilyttämään koko ajan. Tarkoitus on treenata mahdollisimman lajiomaisesti, jotta voimaa ja räjähtävyyttä saadaan kohdennettua suoraan lajisuoritukseen. Ensimmäiset ulkokauden kisat ovat näillä näkymin edessä toukokuussa, eli enää pari kuukautta aikaa niihin karkeiloihin. Oma motivaatio tekemiseen ja harjoitteluun on kovempi kuin koskaan, tahtotilasta ei tulosten kehittyminen jää kiinni, enemmän se on kiinni siitä, miten yli 30 muijan kroppa kestää koventuvia harjoitteita. Maltti on valttia tässäkin suhteessa.

Muutoin elämässä puhaltavat mahdolliset muutoksen tuulet. Ammatillisia unelmia kohti ollaan menossa ja muutoksia on suunnitteilla työrintamalle. Aika näyttää, minne työt naisen kuljettavat, näistä asioista lisää sitten, kun tietoa on itselläkin enemmän, mutta elämme siis jännittäviä aikoja myös työrintamalla. Yleisesti ottaen työn ja harjoittelun voi yhdistää kansallisella tasolla liikuttaessa juuri niin hyvin kuin itse haluaa. Se vaatii suunnittelua ja joustoa itseltä harjoitteluajoissa. Joskus aamutreenit voivat olla melkoisen aikaisin, joskus taas melkoisen myöhään. Vapaapäivät taas hyödynnetään leirityyppisesti tekemällä 2-3 harjoitusta päivässä. Toki, jos lottomiljönääri olisin, varmasti pari vuotta voisi panostaa täysipäiväiseen urheiluun, kun talouspuoli ei vaatisi työssä käyntiä :)

Näillä mietteillä kohti päivän treenejä

Aurinkoista kevättä just sulle,

Marja

Hallikauden yhteenvetoa - härkäviikot edessä

No niin, hallikausi on nyt sitten paketissa kisojen osalta. Veteraanien SM-hallit toivat mukanaan ensimmäisen seniorisarjojen SM-kullan tuloksella 12.44. Työnnöt kisassa olivat kovin epätasaisia, yhtään nappityöntöä en saanut sarjaan tehtyä, mutta merkkejä siitä on ilmassa, että homma alkaa hiljalleen toimia. Neljännen kierroksen yliastuttu työntö oli pitkä, 13 metrin kalkkiviivoille ulottunut työntö, jossa saatto lähti hyvin, mutta muutoin työntö ei ollut kovin hyvin balanssissa.



Veteraanien N30-sarja ensimmäinen SM-kulta on siinä.

 

 

Kesästä tasoa on pystytty nostamaan reilulla puolella metrillä ja se reipas metri olisi tarkoitus tehdä lisää tuloksiin heinäkuun loppuun mennessä nykytasosta. En varmaan koskaan ole kilpaillut näin "paljon" hallikaudella. Nuorempana hallikausi jäi melkein aina väliin peruskuntotreenien ja erilaisten vammojen parantelun vuoksi. Kisoja pitää hallikaudellekin saada kuitenkin riittävästi alle, kun minulta puuttuu kisatyöntämisen rutiinia. Kun rutiini puuttuu, suorittaminen ringissä menee helposti yliyrittämisen puolelle ja hyvää suoritukseen tarvittava rentous jää uupumaan. Kaiken kaikkiaan hallikauteen voi kuitenkin olla tyytyväinen. Aikuisten SM-hallien 8 sija oli ennakko-odotuksiin nähden hyvä sijoitus ja motivaatio ensi kesää kohti on kovempi kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Helpolla en tule päästämään itseäni saati kilpakumppaneita tulevana kesänä, sen verran voin luvata, että kaikkeni teen :)

 

Lisäpontta ensi kesään antaa myös kuulakollega Tomi Nissisen kanssa sovittu tasoituskisa ensi kesän tulosten suhteen. Tomin tavoitteena on työntää miesten kuulaa tulevana kesänä 15.60 ja tasoitukseksi on sovittu 1,70m eli kovat kisat ovat edessä ensi kesänä. Itselleni häviö tässä haasteessa olisi kirvelevä, joten lisämotivaatio treeneihin on selviö :)

 

Alkuviikon olen ottanut melkoisen kevyesti. Kroppa on tuntunut melkoisen väsyneeltä, joten olen koittanut tehdä vain kevyitä treenejä salibandyn ja kuntokoriksen merkeissä ja antaa lihaksiston levähtää. Tänään aloitellaan sitten peruskuntojaksoa, joka sisältää reilusti aerobista liikuntaa ja maksimivoimatason nostoon tähtäävää voimaharjoittelua. Tarkoitus ei ole jumittaa itseään, vaan hankkia koko kehoon tasaisesti enemmän voimaa tekemättä liian junnaavia ja ylipitkiä sarjoja painojen kanssa.

 

Tästä on hyvä lähteä kevään härkäviikkoihin, jolloin tehdään rajusti töitä fyysisen suorituskyvyn nostamiseksi. Kovasti odotan myös lumien sulamista, jotta pääsee pihalle tekemään tekniikkaharjoituksia, raikkaassa ulko-ilmassa se on vielä hallia mukavampi ja mielekkäämpi tapa tehdä treeniä. Tosin Karkkilan upeissa sisäharjoitteluolosuhteissa olen päässyt työntämään koko talven rautakuulalla, mikä on paljon parempi juttu kuin kumisilla hallikuulilla työntäminen.

 

Tässähän melkein jo tuoksuu vastaleikattu nurmikko ja auringossa lämminnyt novotaani, se on kesän tuoksu se. Ainoa oikea sellainen.

 

Aurinkoista kevättä,

~Marja

 

Viimeiset kisat hallikaudelle edessä

Hepskukkuu,

Hallikauden viimeiset kisat lähestyvät kovaa vauhtia, eli huomenna heti aamusta olisi vuorossa veteraanien SM-hallit Liikuntamyllyssä. Viikon valmistautuminen on mennyt urheilullisesti hyvin, tosin itselleni kovin epätyypillisesti kulunut viikko on ollut kovin huonotuulista aikaa muutoin. Mutta eteenpäin, tuumasi mummo lumessa ja keskittyminen suunnataan olennaiseen. Omat odotukset huomisesta kisasta ovat siinä mielessä korkealla, että fysiikka tuntuu pelaavan. Kisoja ei tarvitse lähteä sen kummemmin jännittämään, kun meidän sarjassa N30 on tasan kolme osallistujaa, niin pelkkä tuloksen saaminen riittää mitaliin. Sijoitusta tärkeämpänä pidän hyvän tekniksen suorituksen tekemistä ja tavoitteena on hallikauden paras tulos eli +12.50 on tuloksellisesti mahdollisuuksien rajoissa.

SM-hallien jälkeen on tehty kohtuullisen kovaa treeniä, koittaen välttää ultimaattiset happotreenit, jotta lihakset eivät mene umpijuntturaan. Maanantain treeneissä kuula lensi mallikkaasti ja työntäminen tuntui kropassa hyvälle. Kyllähän se on niin, että jokainen treeni pitää tehdä niin, että oma suorituskyky kehittyy nousujohteisesti. Tiistaina tein viimeisen hieman kovemman treenin ja sen jälkeen on tehty vain kevyttä hermotusta ja käyty hikoilemassa koripallon pyörteissä. Tänään olisi tarkoitus käydä Piippuhyllyllä tekemässä hermotustreeniä ja hakea sitä kautta terävyyttä huomiselle, upeassa aurinkoisessa pakkaskelissä suunnitelmiin kuuluu myös pieni kävelylenkki päivän päätteeksi. Muutoin syödään hyvin ja penkkiurheillaan, MM-hiihtoa ja yleisurheilun Halli-EM kisoja tulee ainakin seurattua tiiviisti.

 Näinhän se on :)

Nyt siis aamupalat huiviin ja treenikselle päin, pitäkääpä peukkuja huomiselle, katsotaanko saataisiinko naisesta irti kauden parhaat kuulakaaret :)

~Marja

Valmistatumista Veteraanien SM-kisoihin.

Jyväskylän halli-SM kisojen jälkeen on tehty suhteellisen kovaa treeniä. Ei niinkään määrällisesti, mutta sisällöllisesti hieman kovemmalla sykkeellä. Huomenna vielä hallille vetämään aamurääkit ja loppuviikosta sitten pelaillaan höntsäkorista ja tehdään lähinnä hermottavia juttuja ja kevyitä lämmittelyjä, josko siten sais ulosmitattua kehosta voimaa kuulan taakse sunnuntain kisaan.

 

Lihakset ovat kovan viikon jäljiltä kevyessä jumissa, joten tämän aamun treeneissä en ihmeepää tekemistä odottanut. Eilisiltainen revittely töissä salibandyn parissa oli kuitenkin tehnyt jaloille hyvää ja koko talven parhaat treenityönnöt sain tehtyä. Positiivisilla mietteillä siis kohti veteraanikisoja. Veteraanikisoissa edustan Karkkilan Poikia, oma seurani Lohtajan Veikot kun ei ole Suomen Veteraaniurheiluliiton jäsenseura.

 

Rautojen kanssa on tehty pientä tutustumista viimeisten viikkojen aikana, penkki kulkee ihan yllättävän kivasti suhteessa siihen, että sitä ei juurikaan ole tullut varsinaisesti treenattua. Toiminnallisen harjoittelun osuus tulee jatkossakin olemaan minun harjoittelussani suuressa roolissa. Toki voimaa pitää saada naiseen lisää kesään mennessä, mutta en usko sen olevan mikään ongelma. Pääasia on, että oma motivaatio kaikkeen tekemiseen on kohdallaan ja treeneihin on kiva lähteä joka kerta. Pikkutyttömäinen innostus on se mikä ajaa salille ja hallille päivästä toiseen, tämä homma on vaan niin kivaa. Rakkaudesta lajiin ja sitä rataa :)

 

Treenikseltä löytyy nykyään myös 16kg ja 20 kg kilpakahvakuulat, niille tullaan antamaan kyytiä kevään aikana ihan urakalla :)

 

Hallikauden viimeiseen kisaan valmistaudutaan siis huolella, osallistujia sarjassa ei valitettavasti ole kuin 3, joten pelkkä tuloksen saaminen varmistaa mitalin. Lähden ehdottomasti hakemaan kuitenkin hallikauden parasta tulosta, fysiikan puolesta se on mahdollista kunhan ei ala puristamaan liikaa kisatilanteessa.

 

Hyvillä fiiliksillä.

 

Ai niin, loppukevennyksenä voisin todeta, että aina ei treeneissäkään suju asiat kuin elokuvissa. Siitä todisteena alla olevalla videopätkä tekniikkatreeneistä :D

 

 

Suomen talvi näyttää nyt parhaat puolenssa, eli ylös, ulos ja ulkoilemaan. Toki penkkiurheilijan juhlaviikko jatkuu MM-hiihtojen osalta. Huomenna onkin jännittävä päivä, kun nähdään mihin ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen pystyy lajin erikoisnaisien kovassa seurassa vapaan kympillä. Tsempit Kaisalle ja muille likoille :)

 

~Marja

loppu mukavuusalueilla surffailulle

Vielä olisi yksi kisa tälle hallikaudelle jäljellä. 3.3 kisataan veteraanien SM-hallit Liikuntamyllyssä Helsingissä. Oikeastaan siitä syystä en vielä muuta treenirytmiä peruskuntokaudelle ja voiman hankinnan suuntaan. Tavoitteena on pistää uuden uran halliennätys vielä uusiin lukemiin tälle keväälle.

Jacko Gill näyttää mallia kotitreenaamiseen - siitä vain soveltamaan. Treenejä soveltaen ei pääse kyllästymään, eikä lihasryhmät "puudu" liikaan samojen liikkeiden yksipuolisuuteen.

Olen huomannut, että kun ei ole ihan tyttönen iältään, niin toiminnallisen harjoittelun kautta saa aikaan yllättävästi tuloksia ominaisuuksissa, joita nuorempana tuli tehtyä punttisalin kautta. Eilen töissä tehtiin teinipoikien kanssa alataljahaaste eli maksimit 90kilon vastuksella. 20 toiston jälkeen, luovutin, ettei pojille tulisi paha mieli. Kuulemma mun auktoriteettini nuoriso-ohjaajana nousi tuon suorituksen ansiosta vähintään 50%. Hyvä jos näin on :) Kuntosalilla tekeminen on ollut circuit-painotteista, mutta näemmä kroppaan on tullut voimaa siitä huolimatta, että isojen rautojen kanssa ei olla jumpattu vielä yhtään. Veteraanikisojen jälkeen alkaakin sitten kevään rajuin työvaihe treenien puolella. Keskivartaloon pitää saada aika reilusti lisää voimaa ja kestävyyttä, jotta pystyy tekemään lajisuorituksen ringissä niin, että saa vartalon voimat hyödynnettyä. Maksimivoimatasoja täytyy myös nostaa, eli kyykyt, rinnallevedot, tempaukset, työnnöt ja penkki palaavat osaksi treeni-ohjelmaa. Koko ajan näiden harjoitteiden ohella tehdään toiminnallisia harjoituksia kahvakuulalla ja oman kehon painoa hyödyntäen. Aerobiset osuudet tulevat hoidettua edelleen lenkkeilyn, salibandyn ja koripallon muodossa. 

Kesään mennessä olisi hyvä saada kehosta pois ylimääräistä laardia sellaiset 5-6 kiloa. Elopainon lasku näkyy voimatasojen noustessa huomattavasti räjähtävämpänä tekemisenä ringin puolella. Jokaiseen treeniin keskitytään ja tehdään asiat huolella ajatuksen kanssa. Jos nainen pysyy ehjänä ja treenit sujuvat suunnitelmien mukaisesti ensi kesän tulokset ovat varmasti ihan eri luokkaa kuin tämän ensimmäisen puolen vuoden aikana saavutettu taso. 10 vuoden sohvan pohjalla vietetty "ylimenokausi" asettaa omat haasteensa, mutta niistäkin aletaan olla tietyllä tapaa jo voiton puolella. Noin pitkän lähes totaalisen treenaamattomuuden jälkeen on ollut melkoinen työ laittaa kroppa siihen kuntoon, että voi oikeasti alkaa harjoitella tavoitteellisesti pidempiä kuulakaaria kohti.

Jotta voi kehittyä lajiominaisuuksien suhteen vaatii se mukavuusaluiden ylittämistä harjoittelun suhteen. Onneksi minulla on kova pää ja korkea kipukynnys, eli kaikki annetaan treeneissä viimeiseen tippaan, taitaa tulla fitnessrullailu melkein päivittäiseksi automaatiotoiminnoksi kevään aikana.

Nyt treenikselle junnujen kanssa pitämään harjoituskisat, siellä saa kohta kaiken kokoiset rautapallot kyytiä!

~Marja

Muodot muuttuu - ennen ja jälkeen

Paljon on tullut kyselyjä siitä, että minkälainen on ero kuvissa ennen ja jälkeen elämäntapamuutosta. Tässä siis viimein vertailukuvaa

Ankkarock 2010

16.2.2013 juhlaa

jälkihiki - SM-hallit 2013, Jyväskylä

SM-kisat ovat nyt takana hallissa ja on aika pikaisen jälkianalyysin. Ennakkoon kahdeksan parhaan joukkoon ei pitänyt olla realistisia mahdollisuuksia, mutta niin siinä vain sitten kävi, että kauden paras hallitulos tuli heti ensimmäisellä työnnöllä ja loppusijoitus oli juuri tuo 8, tulos 12.47.

 Aamupalalla alkaa valmistautuminen kisapäivään, tarjolla oli pekonia, nam!

Jännitystä oli juuri sopivasti, eikä se haitannut tekemistä ringin puolella. Ensimmäinen työntö oli teknisesti paras, mutta ei lähelläkään sellaista hyvää teknistä tekemistä. Työntö painottuu liikaa kädelle, enkä saa kropasta otettua tehoja käsityönnön tueksi. Kovasti on tarkoitus tehdä jatkossa töitä sen eteen, että saan vartalon mukaan tuohon tekemiseen ja voin kertoa, että kun se onnistuu niin tulokset nousevat ihan eri metriluvuille. Suurin lataus itse kisassa meni tuohon ensimmäiseen kierrokseen, sen jälkeen tekeminen oli lähinnä kuulakollega Tomi Nissistä lainatakseni "jätkän räkä"- osastoa. Keskittyminen itse kisaan onnistui hyvin, katselin tänä aamuna areenasta eilisten kisojen lähetyksen ja huomasin yllätyksekseni, että en oikeastaan tiedostanut mitään muuta mitä ympärillä tapahtui. Ainoa kuulapaikan ulkopuolinen urheilutapahtuma, mikä jäi mieleen oli Noora Pesolan todella pitkä, lievästi yliastuttu hyppy pituuspaikalla. Katri Hirvonen vei kuulafinaalin lopulta loistavalla avaustyönnöllä ja Niina Kelo ja Hennariikka Järvinen kävivät tiukan taiston himmeämmistä mitaleista. Loistavaa tekemistä tytöiltä ja hienoa venymistä kisan aikana.
 

En olisi vuosi takaperin uskonut, että tällaista passia vielä joku päivä kaulassa roikkuu

Tähän asti tehty harjoittelu on ollut omalla kohdalla melkoisen maltillista. Kroppaan on haettu kestävyyttä crossfit-tyyppisillä oheisharjoitteilla ja se on toiminut mukavasti. Samaa menoa on oheisharjoitteiden osalta tarkoitus jatkaa läpi kevään. Nyt kevään aikana on myös aika tarttua ihan ajatuksen kanssa myös levytankoon ja aloittaa voiman hankinta kroppaan. Nyt maksimivoimatasot ovat n. 60% siitä, mitä ne ovat parhaimmillaan olleet. Oman mukavuusalueen ylittäminen on kevään treenin kantava teema, eli vanha sanonta "no pain - no gain" tulee saamaan taas omalla kohdalla uuden merkityksen. Tärkeää on kuitenkin muistaa pitää huoli huoltavista harjoitteista sekä runsaasta kehonhuollosta venyttelyjen ja hieronnan kautta. Toivotaan, että nainen pysyy ehjänä ja että ensi kesänä lyödään tauluun ihan erinäköistä tulosta kuin mitä tämänhetkiset tilastot näyttävät :)

 

Lämpimät kiitokset kaikille kannustuksesta ja tsemppauksesta, siitä saa mukavasti lisäpotkua sekä kisoihin että treeneihin kisojen välillä!

 

~ Hidas, mutta kankea

   Marja

Ilon kautta uuteen kauteen



 

 



Ensimmäinen todellinen testi edessä

No niin, nyt se olisi sitten H-hetki käsillä. Viimeiset siivoukset kotona ja pakkaukset valmiiksi ja nokka kohti Jyväskylän halli-SM kisoja. Edellisten kisojen jälkeen treenit ovat menneet juuri niin kuin pitääkin. Kunto on kohtalainen, eikä mikään paikka ole sökönä ennakkoon. Odottavaisin mielin siis kohti huomista kisaa.

Kropan tuntemusten mukaan parempaan pitäisi pystyä kuin edellisissä kisoissa (12.35) Oikeastaan sen tuloksen parantaminen on kiinni kahdesta asiasta: jännityksen ja yliyrittämisen hallinta. Yliyrittäminen syö tekemisestä rentouden suorituksesta ja kun tekninen osaaminen ei muutoinkaan ole minun vahvuusalueitani työntö pyrkii painottumaan liikaa kädelle ja työntöasento pyrkii aukeamaan liian aikaisin. Fyysisesti estettä tämän kauden parhaan hallituloksen tekemiseen ei ole, enemmän se on kiinni siitä kestääkö Kiviniemen äidin tytön pannu vähän isompien kisojen jännitystilan.

Hyvällä sykkeellä ja hyvällä mielellä mennään, pitäkääs peukut ja varpaatkin pystyssä huomenna :)

~Marja

Odotusta ilmassa

No niin, SM-kisaviikko on sitten käsillä ja h-hetki koittaa tulevana lauantaina. Edellisistä kisoista on nyt pari viikkoa vierähtänyt ja olen koittanut viihtyä sekä yleisharjoitteiden ja tekniikkatreenien parissa varsin paljon ja hyvin olen viihtynytkin. Överiksi en ole vetänyt, koska tässä kohtaa ennen kisoja oman mukavuusalueen ylittäminen ei ole järin viisasta. Ei siis vedetä muijaa umpijuntturaan, vaikka mukana kulkeva mottoni onkin blogin osoitteen mukainen "jumi on voimaa" 

Tämän aamun tekniikkatreenissä oli hallilla pikkaisen väsyneen oloista tekemistä, mutta kuula lensi siihen nähden yllättävänkin hyvin. Harjoitus on siis purrut naiseen kivasti. Lauantain kisojen jälkeen sunnuntai lepäillään ja maanantaina alkaakin sitten kovempi rumba harjoitusten suhteen kohti ensi kesän tavoitteita. Siinä kohtaa siirrytään todellakin mukavuusalueiden ulkopuolelle ja aletaan hankkimaan voimaa kroppaan puntilla ja keskikroppaan satsataan myös erityisesti. Muitakin oheisia toki varmasti tehdään, aivan kuten on tähänkin asti tehty. Aerobiset liikunnat tulevat kivasti salibandyn ja koripallon kautta ja siinä samalla tulee nähtyä myös hieman kavereita, kun tämä minun elämänrytmini näyttää olevan nykyisellään sosiaalisesti hieman rajoittunutta.

Huomenna vielä Piippuhyllylle aamusta tekemään työntötreeniä + yleisharjoitteita, kuntosalihommia teen sitten töissä, jos nuoret on menossa salille, niin treenataan sitten yhdessä :) On se hienoa, kun voi yhdistää työn ja liikunnan, olen siis etuoikeutettu siinä  suhteessa. Keskiviikkona tarkoitus on käydä tekemässä kevyehkö kuntosalicircuit-harjoitus, jossa haetaan pääsääntöisesti hermoitusta kroppaa ja torstaina onkin sitten vapaapäivä, joten aamusta höntsäilyverryttelyä ja kävelylenkkiä kaverin kanssa ja illemmalla vielä pienet lämmöt koristreenien muodossa. Odottavan aika on pitkä, tai ainakin se siltä tuntuu. On kiva päästä kisaamaan ja välillä tuntuu siltä, että syke nousee pelkästä ajatuksesta, että sitä ollaan menossa SM-kisoihin työntämään kuulaa. Jos joku olisi minulle sanonut viime vuonna tähän aikaan, että vuoden päästä työnnät kuulaa Halli-SM kisoissa, olisin varmaankin päästänyt räkäiset naurut, sillä suunnitelmissa oli ainoastaan pudottaa painoa sellaisiin lukemiin, että saa elämäänsä uutta virtaa ja jaksamista arjen askareisiin. 

Odottaminen. Toiset odottaa vauvaa. Minä odotan kisoja ja kesää. Keskiviikosta perjantaihin on tällä viikolla se kaikkein pahin, kun pitäisi pääsääntöisesti vain öllistella ja odotella, että pääsee lähtemään matkaan kisapaikkakunnalle. Ehkäpä koitan samaa taktiikkaa kuin monet vauvanodottajat loppuvaiheissa eli saunan pesu ohjelmaan ja suursiivous kotiin.

Odotukset. Tärkeintä on saada tuntumaa SM-kisoissa kilpailemiseen. Olen sillä tavalla ikäänkuin noviisi uudelleen, kun edellisistä SM-kisoista taitaa olla aikaa 12-13 vuotta. Kisajännityksen saaminen kuriin on se ensimmäinen haaste. Toinen haaste on pitää tekniikka kasassa ja saada onnistuneita suorituksia. Tuloksellinen tavoite on työntää hallikauden paras kisa, sijoituksesta 8 parhaan joukkoon ei kyllä tarvitse haaveilla, sillä se vaatisi itseltä ihan superonnistumista ja muutamalta ennakkoon vahvemmalta likalta pienoista alisuorittamista. Keskikroppa ja voima-ominaisuudet eivät ole vielä sillä tasolla, että mitenkään erityisen pitkistä kaarista kuularingissä voisi edes haaveilla, mutta hyvän päivän sattuessa 12.50 tai vähän yli on mahdollista työntää.

Kassellaan sano kaustislainen, miten akan käy tulevissa tsempaloissa, pitäkääpä peukkuja lauantaina puolelta päivin pystyasennossa :)

~Marja

Harjoitusolosuhteet tekee mestarin, vai tekeekö?

Aamutreenien yhteydessä tuli pohdiskeltua aika paljon varsinaisen totisen urheilu-urani alku-aikoja. Olin ylivilkas lapsi ja energiaa riitti kaikenmaailman pienten kolttosten tekemiseen. Yleisurheiluun tutustuminen kävi niin, että keväällä 1987 paikallinen urheiluseura jakoi kouluihin vaaleankeltaisella kannella varustetun vihkosen, (jota koristi myös Voitto Onnisen kuva) joka sisälsi tulevan kesän ikäkausikisojen lajiohjelman. Muistan vieläkin kirkkaasti sen päivän, innostuin välittömästi ja juoksin bussipysäkiltä kotiin näyttämään äidille, että mitä kesällä sitten tehtäisiin. Olin kuulemma niin päättäväinen ja vakuuttava vaatiessani päästä mukaan ik-kisoihin, että äidin ei auttanut muu kuin suostua. Ja niin sitä sitten mentiin kisoihin ja kaikkiin mahdollisiin lajeihin osallistuttiin aika heikolla menestyksellä. Kesällä -88 sain sitten ensimmäistä kertaa kuulan käteeni urheilukentällä. Samalla selvisi sitten sekin, että meikätyttö ei olekaan täysin vasenkätinen, vaan ainoastaan kirjoittaminen tapahtuu vasurilla. Isällä meinasi mennä hermo, kun hän yritti tällätä kuulaa mulle vasempaan käteen ja vähän aikaa sitä siinä punnittuani vaihdoin sen aina oikeaan käteen juurikaan kommentoimatta ja tökkäsin menemään. 

Ensimmäisiin piirinmestaruuskisoihinkin tuli osallistuttua myös vuonna -88. Silloinen seuramme yleisurheilun keulamies kun ajatteli, että tuollainen ronskiotteinen likka voisi sopia kiekonheittäjäksi paremmin kuin hyppy- ja juoksulajeihin. Kiekko sopi käteen kuin nakutettu ja ihan ensimmäistä kertaa kokeiltaessa sain kiekon lähtemään asentoon ja valmentaja tuumasi, että selvä homma, sinut ilmoitetaan sitten ainakin kiekonheittoon. Tuloksena oli pm 2 sija T10 sarjassa vuotta vanhempia vastaan. Samana vuonna osallistuin myös ensimmäistä kertaa FJG-tapahtumaan ollen tasan tarkkaan viimeinen maastojuoksussa ja viimeisten joukossa myös pituushypyssä. Vuonna -90 tein ensimmäisen piirinennätyksen kiekonheitossa ja voitin Suurkisojen yhteydessä FJG:n kuulantyönnön 146 osallistujan joukosta. Siinä kohtaa huomattiin, että heittolajeihin saattaa olla tytössä ihan oikeastikin potentiaalia.

Olen aina ollut kova asettamaan itselleni tavoitteita. Kun on tavoitteita, on myös selkeämpää tehdä töitä sitä tavoitetta kohti. Treeniolosuhteet olivat kesäoloissa niinkin yksinkertaiset että kuulaa työnnettiin kodin pihamaalla ja kiekkoa heitettiin talon takana pellolla. Pellolla heittämisen ikävin puoli oli se, että joskus heittoväline otti osumaa ns. luonnonmukaisiin liukumiinoihin, mutta se ei menoa haitannut. Froteepyyhekillä ja deodorantilla siitäkin selvittiin. Heittämään oppii heittämällä oli minun johtava ajatukseni tuolloin. Heittotreeniä saattoi tulla päivässä keskimäärin 2-4 tuntia. Heittoja tuli paljon, mutta pääpaino oli kuitenkin liikeratojen hakemisessa eli täysivauhtisia heittoja ei tullut kovinkaan paljoa. Lähimmälle urheilukentälle oli matkaa 15 kilometriä ja oli oikeastaan pakon sanelema juttu, että treeneistä valtaosa tehdään kotona kesäaikaan. Asiasta sai kuulla aika paljon kuittailua, varsinkin kaupunkiympäristössä kasvaneilta ja vaikuttaneilta valmentajilta. Paras näpäytys noille valmentajille oli heittää pitkälle ja 13-vuotiaana heitinkin silloin Suomen ennätyksen 47.38.

Talvitreenit vaativat omilta vanhemmilta totaalista joustoa, venymistä ja omien harrastusten minimoimista. Koska Lohtajalla ei tuolloin ollut muuta sisäharjoittelupaikkaa kuin vanha urheilutalo Väinönlinna eli tuttavallisemmin Väiski, edellytti säännöllinen treenaaminen kulkemista harjoituksissa viidellä eri paikkakunnalla. Heittotreenejä tehtiin Väiskissä, Himangan urheiluhallilla ja Kokkolan urheilutalolla. Yleistreenit ja juoksutreenit tehtiin Kälviällä ja Kannuksessa. Ainoa mahdollinen painonnostopaikka oli Väliviirteen kyläkoululla. Sieltä löytyi penkki ja kyykkytelineet ja ohut vaneripala, jonka päältä vedettiin ruosteisilla tangoilla ja kiekoilla voimatreenit. Isän kanssa yhteistyöllä askarreltiin myös kotiin heinäseipäästä ja ylimääräisistä autonrenkaista pihapunttitanko, jolla oli painoa n. 35 kiloa, sitä sai aina käydä pumppaamassa tekniikkatreenien ohella. Myös sen aikaisen maatalon työt toimivat hyvänä peruskuntoharjoitteluna. Rehut tehtiin silppurilla kippikärryyn ja kuorma kipattiin AIV-kasan päälle, joka sitten piti hajoittaa käsin. Rehun teko aamuyhdeksästä iltayhdeksään sisältäen ruoka ja kahvitauot kävi kohtalaisen kovasta keskivartalo-ja olkavarsiharjoituksesta.

Menestyminen ja kehittyminen ei ole kiinni harjoitusolosuhteista. Ennemminkin kyse on siitä, että on riittävästi mielikuvitusta vaihtoehtoisiin harjoitusmuotoihin ja riittävä asenne siihen, että treenit tehdään huolella ja suunnitelman mukaisesti omaa kroppaa kuunnellen. Näistä samoista edellä mainituista harjoitusolosuhteista tulleet ponnistaneet urheilijat ovat saavuttaneet lukuisia SM-mitaleja nuorten sarjoissa ja myöhemmin myös nuorten arvokisoissa sekä aikuisten Kalevan Kisoissa.

Monipuolisuus tärkeintä juniorin harjoittelussa

Yleisurheilun lisäksi harrastin talvisin hiihtoa, uintia ja lentopalloa. Lisäksi kaukalopalloa käytiin pelaamassa läheisellä kaukalolla naapurikylän tyttöjen ja poikien kanssa aina, kun oli mahdollista. Kesällä pelattiin pesäpalloa ja jalkapalloa sekä kuljettiin koko kylän kakarat yhdessä polkupyörällä ympäri kylää usein päätyen vanhalle yleisurheilukentälle hyppimään pituutta tai pelaamaan ulkolentistä. Liikunnaksi laskettavia suorituksia mahtui viikon sisään 10-30 tuntia joka viikko. Opin myös, että kaikki mahdollisuuden omatoimiseen harjoitteluun kannattaa hyödyntää. Ala-asteen hiihtopäivinä kävin välituntisin heittämässä 4km lenkin joka välitunti ennen varsinaista liikuntatuntia. Ruokatunnilla yleensä meinasi vähän tulla huono olo, kun täydellä vatsalla päästeli menemään pitkin latuja :D Yläasteella ja lukiossa opettajat joustivat liikuntatunneilla siten, että minulla oli usein mahdollisuus tehdä omat treenit liikuntatuntien aikaan. Seurassamme oli myös sääntö, että kaikki juniorit osallistuvat myös piirin otteluihin ja maastojuoksuihin sisulisäikäsarjojen ajan, vaikka oma laji olisikin heittolaji. 6-ottelu oli minulle muutoin hyvä laji, mutta viimeinen laji eli 800m yleensä tiputti sijoitusta alaspäin. 

Urheiluseurojen ei pitäisi kilpailla harrastajista kovin ryppyotsaisesti. Juniorille tekee hyvää liikkua mahdollisimman monipuolisesti, sillä juuri junnuikäisenä luodaan sellainen pohja harjoittelulle, joka kantaa pitkälle lopullisesta lajivalinnasta riippumatta.

Pieni hiihtäjä Mikki-pipossaan :)

~Marja

ps. Tänään alkavat yksilömatkat ampumahiihdon MM-kisoissa. Peukut pystyyn Kaisalle ja muille suomalaisille urheilijoille !

Mistä tunnet sä kuulantyöntäjän?

Yleinen mielikuva kuulaa työntävästä naisesta vastaa kuuleman mukaan 80-luvun itäsaksalaisten viiksekkäiden dopingmörssäreiden habitusta. Niistä ajoista ollaan onneksi tultu tähän päivään ja laji on myös paljon puhtaampi kuin 25 vuotta taaksepäin. En koskaan ole itse ymmärtänyt tuota ikiaikaista mielikuvaa. Nainen voi olla naisellinen, vaikka kuulaa tosissaan työntäisikin. Muistan jotenkin elävästi kun junnuna punttikisojen takahuoneessa hengatessa raskaansarjan naiset veti maskaraa ripsiin ja viilasi känsiä pois kämmenistä hiuslakkojen suihkutessa joka puolella. Toisaalta asia sinällään on minulle yhdentekevä, koska en itse ole yhdistänyt ulkonäköteknisiä tai sukupuolisen identiteetin näkökulmaa itse urheilemiseen. Mä olen vain treenannut ja nauttinut urheilusta.  Itselleni kuulantyöntö lajina on aina edustanut yhtä yleisurheilun kuningaslajeista otteluiden ohella.

Valerie Adams - naisten kuulantyönnön tämän hetken ehdoton hallitsija

Mistä on siis hyvä kuulantyöntäjä tehty?

Esittämäni asiat eivät ole absoluuttista faktaa, vaan sellaisia ominaisuuksia, mitä itse pidän tärkeinä

* Nopeus

Kuulantyöntäjän on oltava nopea kuin sprintteri. Tosin vain huomattavasti lyhyemmällä matkalla. On oltava törkeän nopea 2metrin matkalla ja pystyttävä kiihdyttämään suoritusta räjähtävästä aloituksestä terävään loppusaattoon asti.

* Kimmoisuus/räjähtävä voima

Vahvat jalat ovat kuulantyöntäjän tärkein ominaisuus. Täytyy jaksaa pitää itsensä lähdössä matalassa lähtökulmassa ja lopussa ponnistetaan ylös/eteen saattoa tehdessä. Jos jalat eivät toimi, ei kuulakaan lennä kovin pitkälle riippumatta siitä kuinka paljon penkistä rautaa nousee. Käsissä tulee myös olla voimaa ja ennen kaikkea räjähtävää voimaa. Raaka maksimivoiman määrä ei ole ratkaiseva tekijä lopputuloksen kannalta, vaan se miten sen voiman määrän voi muunta mahdollisimmat nopeaksi liike-energiaksi kuulaa matkaan saattaessa.

* Tasapaino /lihasvoima

Lähtöasennon on oltava  stabiili ja suorituksen hallittu alusta loppuun saakka. Tasapainoinen hyvä suoritus edellyttää hyvää tasapainoa ja oman kehon hallintaa. Keskikropan tulee olla vahva ja lihasten keskenään tasapainossa. Syvien lihasten aktivoiminen on äärinmäisen tärkeää, koska sieltä rypistetään ne ratkaisevat sentit optimaaliseen suoritukseen. Kuulantyöntö on erittäin raju laji keskivartalon lihaksistolle.

* Notkeus/tekninen äly

Kuulantyöntäjän on oltava notkea ja perusliikkuvuudeltaan hyvällä tasolla. Kankeillä jäsenillä on vaikea saada kropan lihaksistoa hyödynnettyä varsinaiseen suoritukseen. Teknisellä älyllä tarkoitan lajisuorituksen rytmittämistä sekä luontaista oivallusta kropan liikeradoista suorituksen aikana.

* Mentaalinen vahvuus

Kyky keskittyä hyvän lajisuorituksen tekemiseen vaatii myös harjoittelua. Mitä isommat kisat ovat kyseessä, sitä tärkeämpi merkitys on lajisuorittamisen rutiinilla. Mentaalipuolen paras harjoittelukeino on hoitaa kaikki harjoitukset suunnitelman mukaisesti omaa kehoa kuunnellen ja treenejä hienosäätäen. Isompiin kisoihin on henkisesti helpompi lähteä, kun tietää että treeneissä ei ole pinnattu ja kaikki se mitä tehtävissä on ollut on tehty.

Kuulantyöntäjän täytyy olla siis vähintäänkin olla nopea kuin gepardi, vahva kuin karhu, notkea kuin käärmes ja balanssissa kuin nuorallatanssija. Lajin kokonaisvaltaisuus kiehtoo. Lajia voi myös harrastaa näin seniori-ikäisenä ja kehittyminen on mahdollista vielä pitkälle yli kolmekymppisenäkin.

paino ei tipu, mutta housut tippuu

Morjens,

Näin lauantai-illan ratoksi aattelin päivitellä blogia painonhallinta-osaston asioilla ja muutamilla kuvilla harjoituspaikoilta ja harrasteiden parista. Tuossa päivän yleisurheilutreeneissä mietiskelin, että ei Karkkilassa kyllä voisi harjoitusolosuhteet juurikaan paremmat olla kuulantyönnön näkökulmasta. En kaipaa lämpimään ilmastoon treenien puolesta, kaipaan sinne ainoastaan siitä syystä, että rakastan lämpöä ja aurinkoa. Suomen kesäthän minä vietän vanhempieni luona Kalajoen Hiekkasärkillä, joten luulisi biitsejä ja rannalla lillumisen mahdollisuuksien olevan huippuluokkaa. Viime kesänä vietin siellä n. 7 viikkoa, mutta rannalle asti en päässyt. Sanifanin kylpyläosastolle tuli kyllä eksyttyä useamminkin kerran hyppäämään kylmävesialtaan ja pore-altaan välillä lihaskipuja lievittääkseni.

Painontiputuspuolella on viime kuukausina ollut vähän hiljaista, kun keskittyminen harjoittelussa on ollut oikeastaan kaikkea muuta kuin painonpudotukseen liittyvää liikunnallista tekemistä. Ruokavalion kanssakin on ollut vähän niin ja näin. Varsinkin tuo työpisteen muuttopuuhat asettivat mahdottomia haasteita syömispuolle. Olen pyrkinyt siihen, että sapuskaa menisi kurkusta alas n. 3 tunnin välein. Aamupala on minulle edelleen todella vaikea saada alas ja useimmiten se jääkin välistä eli tavallaan lounas on samalla aamupala aamun treenien jälkeen. En tiedä onko se ne nyt niin huono homma, koska mun aamutreenit ovat usein aerobisia ja mun empiirisen fitnestarkkailun tuloksena olen tullut siihen johtopäätökseen, että aamu pitäisikin aloittaa aerobisella liikunnalla ja aamupala tulee vasta sen jälkeen. Eli jos vaikka lasketaan asia sitten niin, että mun aamupala on vähän myöhäisempi kuin muilla tyypeillä, niin pysytään lähestulkoon hyvässä ruokarytmissä.

Kyllä kelpaa pomppia :)

Viimeiset pari kuukautta olen oikeastaan keskittynyt siihen, että paino pysyy samoissa lukemissa kuin missä oltiin marraskuun lopussa. Siinä on onnistuttu kyllä. Paino voi heitellä sen 1-2 kiloa ees sun taas, mutta ei nouse sen enempää ja seuraavana päivänä taas palaa tiettyyn pisteeseen. Olen myös huomannut, että joskus täytyy tankata vähän reilummin hiilaria, että jaksaa treenata. Minulle ei proteeni/karppaus ruokavalio pelkästään sellaisena sovi, koska treeneistä ei tule sillä ruokavaliolla mitään. Viime viikkoina ruuan sisältö on ollut kyllä totutusta linjasta poikkeavaa, kaikkea on saanut syödä, silloin kun on ehtinyt ylipäätään syömään. Pitkät työpäivät minuutti-aikatauluilla ovat aiheuttaneet nyt useamman kerran sen, että ei ole ehtinyt syömään koko päivänä. Sitten kun viimein on ollut mahdollisuus ruokailuun, on ollut pakko käyttää kaikki itsehillinnän rippeet, ettei tule syötyä ylettömiä määriä, vaan sen verran, että on hyvä olla ja jaksaa jatkaa askareissaan eteenpäin.

 Painosarjat nätisti seinällä. Pelkästä katselustakin alkaa takareisiä ja haukkaria kiristää

Tosiaan marraskuun jälkeen paino on ollut kohtuullisen vakio. Ainoa asia mikä silti muuttuu viikko viikolta on se, että housut alkavat olla tippumisvaarassa. Eli läski sulaa akasta edelleen, vaikka treenien painotus ei ole enää pelkässä rasvanpolttoliikunnassa. Voin kertoa, että ei haittaa pätkääkään :) Tosin varmaan joutuu keväämmällä shoppaileen uusia sopivampia kesäkledjuja. Kalliiksi tulee nämä muutokset ja siihen kun vielä lisää sen, että oikeastaan inhoan shoppailua, niin en niitä reissuja kyllä juurikaan odota.

Pönkkä on ja useampi rautapallo, joiden kanssa tekniikkaa koitetaan hioa vaihtelevalla menestyksellä

Hankisäbää keväältä 2011 SM-turnauksen harrastesarja. Rankkaa, mutta erittäin hauskaa

Ensin treenataan ja sitten vasta kutsuu sohva :)

Jyväskylän SM-hallikisoihin valmistaudutaan rennolla asenteella. Kahdessa viikossa ei mitään ihmeitä pysty tai ehdi tekemään, mutta sen teen minkä vain voin. Eli seuraavat 10 päivää on tarkoitus vetää kohtuu kovia settejä treeneissä. Kuntopiiriä, salibandyä, korista, tekniikkatreenejä, puntteja ja yleisharjoitteita on luvassa jokaiselle päivälle ja treenit jaksotetaan työvuorojen mukaan. Paljon lajisuorituksia alle, varsinkin vauhdittomia ja pääpaino liun pidentämiseen vauhtityönnöissä. Keskivartalotreeniä tulee vähintäänkin joka toiselle päivälle, se kun on minun selkeä heikkouteni tällä hetkellä. Toki voima-arvoissa on paljon parantamisen varaa, mutta lähdetään siitä, että koitetaan ensin saada heikkoudet paremmalle tolalle ja ylläpidetään vahvoja osa-alueita. Aamulla kotona huomasin, että dippiliikkeitä voi tehdä mitä veikeimmissä paikoissa. Asun kaksikerroksisessa rivitalossa ja kierreportaiden rautakaiteista saa hyvän otteen dippejä varten. Sen verran hyvin nousi dipit, että yllätin itsenikin. Ilmeisesti kaikki treeni tässä vuoden aikana ei ole ollut ihan turhaa, vaan kehitystä tapahtuu hiljalleen.

Huomenna aamulla suunnaksi Piippuhylly ja teemana yleisharjoitteet, sen jälkeen nopea tankkaus ja työpaikalle testaamaan uutta salia eli kyykkytreenit ennen iltavuoroa ja iltavuoron päätteeksi nuorten kanssa höntsäämään salibandyn merkeissä.

Hyvällä sykkeellä kesää kohti,

Marja

Apina on selätetty, valmistautuminen SM-halleihin voi alkaa

Tittidii! Ensin pari asiaa urheilun vierestä. Huono ajokeli sai miettimään kisamatkalla muutamia tiestöön liittyviä juttuja. Ensinnäkin, miksi Karkkila-Turku välillä ei voisi olla kokopitkää tunnelia? Toiseksi, miksi ihmeessä ihmiset ohittelee holtittomasti mahdollisimman paskassa ajokelissä ja tukkii sitten ohituksen jälkeen johonkin mahdollisimman pieneen väliin? Koko muu jono polkee jarrupoljinta pohjaan verisuonet päästä pullottaen ja kaikkien matkanteko hidastuu entisestään. Miksi moottoritietä suolataan sieltä täältä? Ei olisi järkevämpää vetää koko matkalta suolat tasaisesti tiehen? Nyt oli automaattinopeusrajoituksissa 100 merkattu paluumatkalle koko välille ja siellä oli paikoittain täysin sulaa ja paikoittain ihan hemmetin liukasta, että jos satasta olisi koko matkan päästellyt, niin tuskin tässä siitä asiasta tarvisi blogissa natista. Mietin myös sitä, että jos meikä häipyy Suomen kamaralta, niin oon taatusti voittanut lotossa. Minä elän kesästä. Piste.

Turkuun pääsin kuitenkin ehjin nahoin ja myös kohtalaisen hyvissä ajoin, jotta ehti katsomaan muutaman kierroksen miesten kuulakisaa ja myös verryttelyyn jäi sopivasti aikaa. Itse kisassa kaikki työnnöt olivat tällä kertaa mitattuja. Sarjasta aloitustyöntöä lukuunottamatta kaikki muut työnnöt olivat pitempiä kuin viime kesän paras tulos. Kaksi viimeistä työntöä alkoivat olla jo vähän sinne päin, eli muistuttivat jotenkin etäisesti lajista nimeltä kuulantyöntö. Liuku jää vielä liian lyhyeksi ja paremmin saisi siihen lopputyöntöön mennä alle ja myös saatossa on paljon parantamisen varaa. Sellaista onnistuneen työnnön tunnetta en tänään kuitenkaan kropasta saanut aikaan, eli se tarkoittaapi sitä, että yksityiskohtia hiomalla tekniikassa lisäsenttejä on luvassa. Muutoin edessä on sitten SM-kisojen jälkeen rankka kevät, kun aletaan hankkimaan naiseen lisää voimaa ja rutkasti lisää räjähtävyyttä kesää varten. Siinä on rähinä-meininkiä tiedossa yllin kyllin ;) 

Turun kisojen tulokset kokonaisuudessaan löydät täältä. Jos taasen haluaa stalkata meikälaisen menneisyyden ja miksei nykyisyydenkin kehitystä, niin tilastopajan syövereistä löytyy kaikki oleellinen, sinne sivulle voit oikaista tämän linkin kautta. Alla vielä Turun kansallisten kisojen naisten kuulan tulokset kokonaisuudessaan. Järvisen neiti teki tasaista jälkeä ja paranteli hallikauden parastaan jo 14,5 metrin paremmalle puolelle. Siitä on Hennariikan hyvä lähteä valmistautumaan SM-kisojen mitalijahtiin. Omalla kohdalla seuraavat puolitoista viikkoa on tarkoitus vetää vähän kovemmalla harjoitussetillä ja sitte muutama päivä himmaillaan ennen SM-halleja. Tavoitteeksi voi laittaa taas kauden parhaan tuloksen tähän asti ja kisajännityksen kanssa onnistumisen treenaamisen ensi kesän veteraanien SM-kisoja ja Kalevan Kisoja silmällä pitäen.

N Kuula

 1. Hennariikka Järvinen TuUL  14,31 14,27 14,55 14,34 14,15 14,26

 2. Marja-Riikka Kiviniemi LohtVei  11,57 11,88 11,79 11,92 12,25 12,35

 3. Henna Takkinen PiikkKe  10,72 10,72 10,72 11,12 X X

 4. Janette Kaukonen KaarUra  7,93 X 8,61 8,74 X X

 - kohtuullisen tyytyiväinen muija

Marja

Epäonnen kierteessä vai vaikeuksien kautta voittoon?

Eipä tunnu menevän oikein mikään putkeen nyt. Viime viikko meni poskelleen treenien suhteen kuumeilun vuoksi. Tällä viikolla harmaita hiuksia aiheuttaa työpisteen muuttopuuhat. Eilen varsinkin oli oikein kaikkien epäonnenpäivien äiti vuorossa. Ensin tikku heittokäden sormeen sen verran syvälle, että siellä se jossain etusormen sisällä edelleen pistelee. Sen jälkeen hiukan huonosta asennosta muuttolaatikoiden nostoa ja hupsheijaa yläselän lihakset vetivät itsensä lukkoon ihan huolella. Pientä helpotusta selän kanssa sain kuitenkin säbäkaverien avustuksella, kun Salla koitti kävellä nikamat kohilleen ja Tanja koitti vielä käsin samaa puuhaa. Tänään kävin tekemässä aamusella kevyen tekniikkatreenin ja ilokseni huomasin, että selän jumitus ei onneksi juurikaan vaikuta tekniikkaan, eikä estä tekemästä täysivauhtista ja täysitehoista suoritusta.

Huomenna se olisi siis kisapäivä jälleen. Päivän teesit kisaan ovat kuin Aurinkokuninkaan käsikirjasta - Keep it Simple Stupid! eli suomeksi

 1. Älä avaa työntöä heti lähdöstä

 2. Muista rentous 

 3. Älä hätäile kädellä 

 4. Ajoitus oikein ja sitten saa täräyttää kuulan matkaan.

 SM-hallirajaan on matka 26-senttiä. Onnistuneella työnnöllä se ei ole mahdotonta, tosin ei se tulos myöskään helpolla tule. Tavoitteitahan olla pitää ja laitetaan nyt se rajan rikkominen huomiselle tavoitteeksi, kaikista pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Toisaalta aikaa rajan tekemiseen on vielä ja kisoja on jäljellä, joten turha on liikaa lähteä puristamaan tuloksen perässä. Kokemuksen mukaan rajan perässä juokseminen menee helposti stressin puolelle. Mulle ei ole mikään maailmanloppu, jos halliraja ei napsu kohdilleen, se vain tässä tapauksessa tarkoittaisi sitä, että vielä ei ole nainen valmis SM-tason kisoihin. Hallikisat ovat siinä mielessä kuitenkin tähtäimessä, että ajatellen ensi kesän Kalevan Kisoja olisi hyvä saada tuntumaan jo hallikauden isommista kisoista, 13 vuoden tauko edellisistä arvokisoista on aika pitkä  :)

Nykyään laiton tekniikka, mutta voishan tuota silti kokeilla. Toivottavasti ei niskat taittaen.

Aamulla tarkoitus on käydä tekemässä kevyttä punttia, jotta saa lihaksiston kunnolla hereille päivään. Turkuun matka käy sitten iltapäivän puolella ja itse kisat ovat sitten illemmalla. Pitäkeepä peukkuja.

Suomalainen urheiluvuoden aloitus

Penkkiurheilurintamalla alkaa myös kohta ruuhkaviikot. Lumilautailun MM-kisoista tuli pari maailmanmestaruutta ja yksi pronssi. Pekka Koskela luisteli komeasti MM-hopealle viime viikonloppuna neljän lähdön yhteiskisassa ( 2x500m + 2 x1000m). Luvassa on ainakin ampumahiihdon MM-kisat, purjehduksen maailmancupia Miamista ja murtsikkahiihdon MM-kisoja Val Di Fiemmestä. Penkkiurheilijan tavoitteeksi laitan itselleni tänä vuonna seuraavaa : Lahden Salpausselän hiihdon maailmancup + koppa voissa paistettuja muikkuja kisapaikan buffetista. Lupaan myös valvoa kaikki Nelonen Pro 1 kanavalta esitettävät NHL-liigasta tutun Anaheim Ducksin pelit, koska Teemu Selänne on jääkiekon kuningas.

Vuoden Urheilija Tuuli Petäjä-Siren. Miamin maailmancupin ennakkotunnelmia 29.1.2013

Täysin purjein eteenpäin,

Marja