Valmistatumista Veteraanien SM-kisoihin.

Jyväskylän halli-SM kisojen jälkeen on tehty suhteellisen kovaa treeniä. Ei niinkään määrällisesti, mutta sisällöllisesti hieman kovemmalla sykkeellä. Huomenna vielä hallille vetämään aamurääkit ja loppuviikosta sitten pelaillaan höntsäkorista ja tehdään lähinnä hermottavia juttuja ja kevyitä lämmittelyjä, josko siten sais ulosmitattua kehosta voimaa kuulan taakse sunnuntain kisaan.

 

Lihakset ovat kovan viikon jäljiltä kevyessä jumissa, joten tämän aamun treeneissä en ihmeepää tekemistä odottanut. Eilisiltainen revittely töissä salibandyn parissa oli kuitenkin tehnyt jaloille hyvää ja koko talven parhaat treenityönnöt sain tehtyä. Positiivisilla mietteillä siis kohti veteraanikisoja. Veteraanikisoissa edustan Karkkilan Poikia, oma seurani Lohtajan Veikot kun ei ole Suomen Veteraaniurheiluliiton jäsenseura.

 

Rautojen kanssa on tehty pientä tutustumista viimeisten viikkojen aikana, penkki kulkee ihan yllättävän kivasti suhteessa siihen, että sitä ei juurikaan ole tullut varsinaisesti treenattua. Toiminnallisen harjoittelun osuus tulee jatkossakin olemaan minun harjoittelussani suuressa roolissa. Toki voimaa pitää saada naiseen lisää kesään mennessä, mutta en usko sen olevan mikään ongelma. Pääasia on, että oma motivaatio kaikkeen tekemiseen on kohdallaan ja treeneihin on kiva lähteä joka kerta. Pikkutyttömäinen innostus on se mikä ajaa salille ja hallille päivästä toiseen, tämä homma on vaan niin kivaa. Rakkaudesta lajiin ja sitä rataa :)

 

Treenikseltä löytyy nykyään myös 16kg ja 20 kg kilpakahvakuulat, niille tullaan antamaan kyytiä kevään aikana ihan urakalla :)

 

Hallikauden viimeiseen kisaan valmistaudutaan siis huolella, osallistujia sarjassa ei valitettavasti ole kuin 3, joten pelkkä tuloksen saaminen varmistaa mitalin. Lähden ehdottomasti hakemaan kuitenkin hallikauden parasta tulosta, fysiikan puolesta se on mahdollista kunhan ei ala puristamaan liikaa kisatilanteessa.

 

Hyvillä fiiliksillä.

 

Ai niin, loppukevennyksenä voisin todeta, että aina ei treeneissäkään suju asiat kuin elokuvissa. Siitä todisteena alla olevalla videopätkä tekniikkatreeneistä :D

 

 

Suomen talvi näyttää nyt parhaat puolenssa, eli ylös, ulos ja ulkoilemaan. Toki penkkiurheilijan juhlaviikko jatkuu MM-hiihtojen osalta. Huomenna onkin jännittävä päivä, kun nähdään mihin ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen pystyy lajin erikoisnaisien kovassa seurassa vapaan kympillä. Tsempit Kaisalle ja muille likoille :)

 

~Marja

loppu mukavuusalueilla surffailulle

Vielä olisi yksi kisa tälle hallikaudelle jäljellä. 3.3 kisataan veteraanien SM-hallit Liikuntamyllyssä Helsingissä. Oikeastaan siitä syystä en vielä muuta treenirytmiä peruskuntokaudelle ja voiman hankinnan suuntaan. Tavoitteena on pistää uuden uran halliennätys vielä uusiin lukemiin tälle keväälle.

Jacko Gill näyttää mallia kotitreenaamiseen - siitä vain soveltamaan. Treenejä soveltaen ei pääse kyllästymään, eikä lihasryhmät "puudu" liikaan samojen liikkeiden yksipuolisuuteen.

Olen huomannut, että kun ei ole ihan tyttönen iältään, niin toiminnallisen harjoittelun kautta saa aikaan yllättävästi tuloksia ominaisuuksissa, joita nuorempana tuli tehtyä punttisalin kautta. Eilen töissä tehtiin teinipoikien kanssa alataljahaaste eli maksimit 90kilon vastuksella. 20 toiston jälkeen, luovutin, ettei pojille tulisi paha mieli. Kuulemma mun auktoriteettini nuoriso-ohjaajana nousi tuon suorituksen ansiosta vähintään 50%. Hyvä jos näin on :) Kuntosalilla tekeminen on ollut circuit-painotteista, mutta näemmä kroppaan on tullut voimaa siitä huolimatta, että isojen rautojen kanssa ei olla jumpattu vielä yhtään. Veteraanikisojen jälkeen alkaakin sitten kevään rajuin työvaihe treenien puolella. Keskivartaloon pitää saada aika reilusti lisää voimaa ja kestävyyttä, jotta pystyy tekemään lajisuorituksen ringissä niin, että saa vartalon voimat hyödynnettyä. Maksimivoimatasoja täytyy myös nostaa, eli kyykyt, rinnallevedot, tempaukset, työnnöt ja penkki palaavat osaksi treeni-ohjelmaa. Koko ajan näiden harjoitteiden ohella tehdään toiminnallisia harjoituksia kahvakuulalla ja oman kehon painoa hyödyntäen. Aerobiset osuudet tulevat hoidettua edelleen lenkkeilyn, salibandyn ja koripallon muodossa. 

Kesään mennessä olisi hyvä saada kehosta pois ylimääräistä laardia sellaiset 5-6 kiloa. Elopainon lasku näkyy voimatasojen noustessa huomattavasti räjähtävämpänä tekemisenä ringin puolella. Jokaiseen treeniin keskitytään ja tehdään asiat huolella ajatuksen kanssa. Jos nainen pysyy ehjänä ja treenit sujuvat suunnitelmien mukaisesti ensi kesän tulokset ovat varmasti ihan eri luokkaa kuin tämän ensimmäisen puolen vuoden aikana saavutettu taso. 10 vuoden sohvan pohjalla vietetty "ylimenokausi" asettaa omat haasteensa, mutta niistäkin aletaan olla tietyllä tapaa jo voiton puolella. Noin pitkän lähes totaalisen treenaamattomuuden jälkeen on ollut melkoinen työ laittaa kroppa siihen kuntoon, että voi oikeasti alkaa harjoitella tavoitteellisesti pidempiä kuulakaaria kohti.

Jotta voi kehittyä lajiominaisuuksien suhteen vaatii se mukavuusaluiden ylittämistä harjoittelun suhteen. Onneksi minulla on kova pää ja korkea kipukynnys, eli kaikki annetaan treeneissä viimeiseen tippaan, taitaa tulla fitnessrullailu melkein päivittäiseksi automaatiotoiminnoksi kevään aikana.

Nyt treenikselle junnujen kanssa pitämään harjoituskisat, siellä saa kohta kaiken kokoiset rautapallot kyytiä!

~Marja

Muodot muuttuu - ennen ja jälkeen

Paljon on tullut kyselyjä siitä, että minkälainen on ero kuvissa ennen ja jälkeen elämäntapamuutosta. Tässä siis viimein vertailukuvaa

Ankkarock 2010

16.2.2013 juhlaa

jälkihiki - SM-hallit 2013, Jyväskylä

SM-kisat ovat nyt takana hallissa ja on aika pikaisen jälkianalyysin. Ennakkoon kahdeksan parhaan joukkoon ei pitänyt olla realistisia mahdollisuuksia, mutta niin siinä vain sitten kävi, että kauden paras hallitulos tuli heti ensimmäisellä työnnöllä ja loppusijoitus oli juuri tuo 8, tulos 12.47.

 Aamupalalla alkaa valmistautuminen kisapäivään, tarjolla oli pekonia, nam!

Jännitystä oli juuri sopivasti, eikä se haitannut tekemistä ringin puolella. Ensimmäinen työntö oli teknisesti paras, mutta ei lähelläkään sellaista hyvää teknistä tekemistä. Työntö painottuu liikaa kädelle, enkä saa kropasta otettua tehoja käsityönnön tueksi. Kovasti on tarkoitus tehdä jatkossa töitä sen eteen, että saan vartalon mukaan tuohon tekemiseen ja voin kertoa, että kun se onnistuu niin tulokset nousevat ihan eri metriluvuille. Suurin lataus itse kisassa meni tuohon ensimmäiseen kierrokseen, sen jälkeen tekeminen oli lähinnä kuulakollega Tomi Nissistä lainatakseni "jätkän räkä"- osastoa. Keskittyminen itse kisaan onnistui hyvin, katselin tänä aamuna areenasta eilisten kisojen lähetyksen ja huomasin yllätyksekseni, että en oikeastaan tiedostanut mitään muuta mitä ympärillä tapahtui. Ainoa kuulapaikan ulkopuolinen urheilutapahtuma, mikä jäi mieleen oli Noora Pesolan todella pitkä, lievästi yliastuttu hyppy pituuspaikalla. Katri Hirvonen vei kuulafinaalin lopulta loistavalla avaustyönnöllä ja Niina Kelo ja Hennariikka Järvinen kävivät tiukan taiston himmeämmistä mitaleista. Loistavaa tekemistä tytöiltä ja hienoa venymistä kisan aikana.
 

En olisi vuosi takaperin uskonut, että tällaista passia vielä joku päivä kaulassa roikkuu

Tähän asti tehty harjoittelu on ollut omalla kohdalla melkoisen maltillista. Kroppaan on haettu kestävyyttä crossfit-tyyppisillä oheisharjoitteilla ja se on toiminut mukavasti. Samaa menoa on oheisharjoitteiden osalta tarkoitus jatkaa läpi kevään. Nyt kevään aikana on myös aika tarttua ihan ajatuksen kanssa myös levytankoon ja aloittaa voiman hankinta kroppaan. Nyt maksimivoimatasot ovat n. 60% siitä, mitä ne ovat parhaimmillaan olleet. Oman mukavuusalueen ylittäminen on kevään treenin kantava teema, eli vanha sanonta "no pain - no gain" tulee saamaan taas omalla kohdalla uuden merkityksen. Tärkeää on kuitenkin muistaa pitää huoli huoltavista harjoitteista sekä runsaasta kehonhuollosta venyttelyjen ja hieronnan kautta. Toivotaan, että nainen pysyy ehjänä ja että ensi kesänä lyödään tauluun ihan erinäköistä tulosta kuin mitä tämänhetkiset tilastot näyttävät :)

 

Lämpimät kiitokset kaikille kannustuksesta ja tsemppauksesta, siitä saa mukavasti lisäpotkua sekä kisoihin että treeneihin kisojen välillä!

 

~ Hidas, mutta kankea

   Marja

Ilon kautta uuteen kauteen



 

 



Ensimmäinen todellinen testi edessä

No niin, nyt se olisi sitten H-hetki käsillä. Viimeiset siivoukset kotona ja pakkaukset valmiiksi ja nokka kohti Jyväskylän halli-SM kisoja. Edellisten kisojen jälkeen treenit ovat menneet juuri niin kuin pitääkin. Kunto on kohtalainen, eikä mikään paikka ole sökönä ennakkoon. Odottavaisin mielin siis kohti huomista kisaa.

Kropan tuntemusten mukaan parempaan pitäisi pystyä kuin edellisissä kisoissa (12.35) Oikeastaan sen tuloksen parantaminen on kiinni kahdesta asiasta: jännityksen ja yliyrittämisen hallinta. Yliyrittäminen syö tekemisestä rentouden suorituksesta ja kun tekninen osaaminen ei muutoinkaan ole minun vahvuusalueitani työntö pyrkii painottumaan liikaa kädelle ja työntöasento pyrkii aukeamaan liian aikaisin. Fyysisesti estettä tämän kauden parhaan hallituloksen tekemiseen ei ole, enemmän se on kiinni siitä kestääkö Kiviniemen äidin tytön pannu vähän isompien kisojen jännitystilan.

Hyvällä sykkeellä ja hyvällä mielellä mennään, pitäkääs peukut ja varpaatkin pystyssä huomenna :)

~Marja

Odotusta ilmassa

No niin, SM-kisaviikko on sitten käsillä ja h-hetki koittaa tulevana lauantaina. Edellisistä kisoista on nyt pari viikkoa vierähtänyt ja olen koittanut viihtyä sekä yleisharjoitteiden ja tekniikkatreenien parissa varsin paljon ja hyvin olen viihtynytkin. Överiksi en ole vetänyt, koska tässä kohtaa ennen kisoja oman mukavuusalueen ylittäminen ei ole järin viisasta. Ei siis vedetä muijaa umpijuntturaan, vaikka mukana kulkeva mottoni onkin blogin osoitteen mukainen "jumi on voimaa" 

Tämän aamun tekniikkatreenissä oli hallilla pikkaisen väsyneen oloista tekemistä, mutta kuula lensi siihen nähden yllättävänkin hyvin. Harjoitus on siis purrut naiseen kivasti. Lauantain kisojen jälkeen sunnuntai lepäillään ja maanantaina alkaakin sitten kovempi rumba harjoitusten suhteen kohti ensi kesän tavoitteita. Siinä kohtaa siirrytään todellakin mukavuusalueiden ulkopuolelle ja aletaan hankkimaan voimaa kroppaan puntilla ja keskikroppaan satsataan myös erityisesti. Muitakin oheisia toki varmasti tehdään, aivan kuten on tähänkin asti tehty. Aerobiset liikunnat tulevat kivasti salibandyn ja koripallon kautta ja siinä samalla tulee nähtyä myös hieman kavereita, kun tämä minun elämänrytmini näyttää olevan nykyisellään sosiaalisesti hieman rajoittunutta.

Huomenna vielä Piippuhyllylle aamusta tekemään työntötreeniä + yleisharjoitteita, kuntosalihommia teen sitten töissä, jos nuoret on menossa salille, niin treenataan sitten yhdessä :) On se hienoa, kun voi yhdistää työn ja liikunnan, olen siis etuoikeutettu siinä  suhteessa. Keskiviikkona tarkoitus on käydä tekemässä kevyehkö kuntosalicircuit-harjoitus, jossa haetaan pääsääntöisesti hermoitusta kroppaa ja torstaina onkin sitten vapaapäivä, joten aamusta höntsäilyverryttelyä ja kävelylenkkiä kaverin kanssa ja illemmalla vielä pienet lämmöt koristreenien muodossa. Odottavan aika on pitkä, tai ainakin se siltä tuntuu. On kiva päästä kisaamaan ja välillä tuntuu siltä, että syke nousee pelkästä ajatuksesta, että sitä ollaan menossa SM-kisoihin työntämään kuulaa. Jos joku olisi minulle sanonut viime vuonna tähän aikaan, että vuoden päästä työnnät kuulaa Halli-SM kisoissa, olisin varmaankin päästänyt räkäiset naurut, sillä suunnitelmissa oli ainoastaan pudottaa painoa sellaisiin lukemiin, että saa elämäänsä uutta virtaa ja jaksamista arjen askareisiin. 

Odottaminen. Toiset odottaa vauvaa. Minä odotan kisoja ja kesää. Keskiviikosta perjantaihin on tällä viikolla se kaikkein pahin, kun pitäisi pääsääntöisesti vain öllistella ja odotella, että pääsee lähtemään matkaan kisapaikkakunnalle. Ehkäpä koitan samaa taktiikkaa kuin monet vauvanodottajat loppuvaiheissa eli saunan pesu ohjelmaan ja suursiivous kotiin.

Odotukset. Tärkeintä on saada tuntumaa SM-kisoissa kilpailemiseen. Olen sillä tavalla ikäänkuin noviisi uudelleen, kun edellisistä SM-kisoista taitaa olla aikaa 12-13 vuotta. Kisajännityksen saaminen kuriin on se ensimmäinen haaste. Toinen haaste on pitää tekniikka kasassa ja saada onnistuneita suorituksia. Tuloksellinen tavoite on työntää hallikauden paras kisa, sijoituksesta 8 parhaan joukkoon ei kyllä tarvitse haaveilla, sillä se vaatisi itseltä ihan superonnistumista ja muutamalta ennakkoon vahvemmalta likalta pienoista alisuorittamista. Keskikroppa ja voima-ominaisuudet eivät ole vielä sillä tasolla, että mitenkään erityisen pitkistä kaarista kuularingissä voisi edes haaveilla, mutta hyvän päivän sattuessa 12.50 tai vähän yli on mahdollista työntää.

Kassellaan sano kaustislainen, miten akan käy tulevissa tsempaloissa, pitäkääpä peukkuja lauantaina puolelta päivin pystyasennossa :)

~Marja

Harjoitusolosuhteet tekee mestarin, vai tekeekö?

Aamutreenien yhteydessä tuli pohdiskeltua aika paljon varsinaisen totisen urheilu-urani alku-aikoja. Olin ylivilkas lapsi ja energiaa riitti kaikenmaailman pienten kolttosten tekemiseen. Yleisurheiluun tutustuminen kävi niin, että keväällä 1987 paikallinen urheiluseura jakoi kouluihin vaaleankeltaisella kannella varustetun vihkosen, (jota koristi myös Voitto Onnisen kuva) joka sisälsi tulevan kesän ikäkausikisojen lajiohjelman. Muistan vieläkin kirkkaasti sen päivän, innostuin välittömästi ja juoksin bussipysäkiltä kotiin näyttämään äidille, että mitä kesällä sitten tehtäisiin. Olin kuulemma niin päättäväinen ja vakuuttava vaatiessani päästä mukaan ik-kisoihin, että äidin ei auttanut muu kuin suostua. Ja niin sitä sitten mentiin kisoihin ja kaikkiin mahdollisiin lajeihin osallistuttiin aika heikolla menestyksellä. Kesällä -88 sain sitten ensimmäistä kertaa kuulan käteeni urheilukentällä. Samalla selvisi sitten sekin, että meikätyttö ei olekaan täysin vasenkätinen, vaan ainoastaan kirjoittaminen tapahtuu vasurilla. Isällä meinasi mennä hermo, kun hän yritti tällätä kuulaa mulle vasempaan käteen ja vähän aikaa sitä siinä punnittuani vaihdoin sen aina oikeaan käteen juurikaan kommentoimatta ja tökkäsin menemään. 

Ensimmäisiin piirinmestaruuskisoihinkin tuli osallistuttua myös vuonna -88. Silloinen seuramme yleisurheilun keulamies kun ajatteli, että tuollainen ronskiotteinen likka voisi sopia kiekonheittäjäksi paremmin kuin hyppy- ja juoksulajeihin. Kiekko sopi käteen kuin nakutettu ja ihan ensimmäistä kertaa kokeiltaessa sain kiekon lähtemään asentoon ja valmentaja tuumasi, että selvä homma, sinut ilmoitetaan sitten ainakin kiekonheittoon. Tuloksena oli pm 2 sija T10 sarjassa vuotta vanhempia vastaan. Samana vuonna osallistuin myös ensimmäistä kertaa FJG-tapahtumaan ollen tasan tarkkaan viimeinen maastojuoksussa ja viimeisten joukossa myös pituushypyssä. Vuonna -90 tein ensimmäisen piirinennätyksen kiekonheitossa ja voitin Suurkisojen yhteydessä FJG:n kuulantyönnön 146 osallistujan joukosta. Siinä kohtaa huomattiin, että heittolajeihin saattaa olla tytössä ihan oikeastikin potentiaalia.

Olen aina ollut kova asettamaan itselleni tavoitteita. Kun on tavoitteita, on myös selkeämpää tehdä töitä sitä tavoitetta kohti. Treeniolosuhteet olivat kesäoloissa niinkin yksinkertaiset että kuulaa työnnettiin kodin pihamaalla ja kiekkoa heitettiin talon takana pellolla. Pellolla heittämisen ikävin puoli oli se, että joskus heittoväline otti osumaa ns. luonnonmukaisiin liukumiinoihin, mutta se ei menoa haitannut. Froteepyyhekillä ja deodorantilla siitäkin selvittiin. Heittämään oppii heittämällä oli minun johtava ajatukseni tuolloin. Heittotreeniä saattoi tulla päivässä keskimäärin 2-4 tuntia. Heittoja tuli paljon, mutta pääpaino oli kuitenkin liikeratojen hakemisessa eli täysivauhtisia heittoja ei tullut kovinkaan paljoa. Lähimmälle urheilukentälle oli matkaa 15 kilometriä ja oli oikeastaan pakon sanelema juttu, että treeneistä valtaosa tehdään kotona kesäaikaan. Asiasta sai kuulla aika paljon kuittailua, varsinkin kaupunkiympäristössä kasvaneilta ja vaikuttaneilta valmentajilta. Paras näpäytys noille valmentajille oli heittää pitkälle ja 13-vuotiaana heitinkin silloin Suomen ennätyksen 47.38.

Talvitreenit vaativat omilta vanhemmilta totaalista joustoa, venymistä ja omien harrastusten minimoimista. Koska Lohtajalla ei tuolloin ollut muuta sisäharjoittelupaikkaa kuin vanha urheilutalo Väinönlinna eli tuttavallisemmin Väiski, edellytti säännöllinen treenaaminen kulkemista harjoituksissa viidellä eri paikkakunnalla. Heittotreenejä tehtiin Väiskissä, Himangan urheiluhallilla ja Kokkolan urheilutalolla. Yleistreenit ja juoksutreenit tehtiin Kälviällä ja Kannuksessa. Ainoa mahdollinen painonnostopaikka oli Väliviirteen kyläkoululla. Sieltä löytyi penkki ja kyykkytelineet ja ohut vaneripala, jonka päältä vedettiin ruosteisilla tangoilla ja kiekoilla voimatreenit. Isän kanssa yhteistyöllä askarreltiin myös kotiin heinäseipäästä ja ylimääräisistä autonrenkaista pihapunttitanko, jolla oli painoa n. 35 kiloa, sitä sai aina käydä pumppaamassa tekniikkatreenien ohella. Myös sen aikaisen maatalon työt toimivat hyvänä peruskuntoharjoitteluna. Rehut tehtiin silppurilla kippikärryyn ja kuorma kipattiin AIV-kasan päälle, joka sitten piti hajoittaa käsin. Rehun teko aamuyhdeksästä iltayhdeksään sisältäen ruoka ja kahvitauot kävi kohtalaisen kovasta keskivartalo-ja olkavarsiharjoituksesta.

Menestyminen ja kehittyminen ei ole kiinni harjoitusolosuhteista. Ennemminkin kyse on siitä, että on riittävästi mielikuvitusta vaihtoehtoisiin harjoitusmuotoihin ja riittävä asenne siihen, että treenit tehdään huolella ja suunnitelman mukaisesti omaa kroppaa kuunnellen. Näistä samoista edellä mainituista harjoitusolosuhteista tulleet ponnistaneet urheilijat ovat saavuttaneet lukuisia SM-mitaleja nuorten sarjoissa ja myöhemmin myös nuorten arvokisoissa sekä aikuisten Kalevan Kisoissa.

Monipuolisuus tärkeintä juniorin harjoittelussa

Yleisurheilun lisäksi harrastin talvisin hiihtoa, uintia ja lentopalloa. Lisäksi kaukalopalloa käytiin pelaamassa läheisellä kaukalolla naapurikylän tyttöjen ja poikien kanssa aina, kun oli mahdollista. Kesällä pelattiin pesäpalloa ja jalkapalloa sekä kuljettiin koko kylän kakarat yhdessä polkupyörällä ympäri kylää usein päätyen vanhalle yleisurheilukentälle hyppimään pituutta tai pelaamaan ulkolentistä. Liikunnaksi laskettavia suorituksia mahtui viikon sisään 10-30 tuntia joka viikko. Opin myös, että kaikki mahdollisuuden omatoimiseen harjoitteluun kannattaa hyödyntää. Ala-asteen hiihtopäivinä kävin välituntisin heittämässä 4km lenkin joka välitunti ennen varsinaista liikuntatuntia. Ruokatunnilla yleensä meinasi vähän tulla huono olo, kun täydellä vatsalla päästeli menemään pitkin latuja :D Yläasteella ja lukiossa opettajat joustivat liikuntatunneilla siten, että minulla oli usein mahdollisuus tehdä omat treenit liikuntatuntien aikaan. Seurassamme oli myös sääntö, että kaikki juniorit osallistuvat myös piirin otteluihin ja maastojuoksuihin sisulisäikäsarjojen ajan, vaikka oma laji olisikin heittolaji. 6-ottelu oli minulle muutoin hyvä laji, mutta viimeinen laji eli 800m yleensä tiputti sijoitusta alaspäin. 

Urheiluseurojen ei pitäisi kilpailla harrastajista kovin ryppyotsaisesti. Juniorille tekee hyvää liikkua mahdollisimman monipuolisesti, sillä juuri junnuikäisenä luodaan sellainen pohja harjoittelulle, joka kantaa pitkälle lopullisesta lajivalinnasta riippumatta.

Pieni hiihtäjä Mikki-pipossaan :)

~Marja

ps. Tänään alkavat yksilömatkat ampumahiihdon MM-kisoissa. Peukut pystyyn Kaisalle ja muille suomalaisille urheilijoille !

Mistä tunnet sä kuulantyöntäjän?

Yleinen mielikuva kuulaa työntävästä naisesta vastaa kuuleman mukaan 80-luvun itäsaksalaisten viiksekkäiden dopingmörssäreiden habitusta. Niistä ajoista ollaan onneksi tultu tähän päivään ja laji on myös paljon puhtaampi kuin 25 vuotta taaksepäin. En koskaan ole itse ymmärtänyt tuota ikiaikaista mielikuvaa. Nainen voi olla naisellinen, vaikka kuulaa tosissaan työntäisikin. Muistan jotenkin elävästi kun junnuna punttikisojen takahuoneessa hengatessa raskaansarjan naiset veti maskaraa ripsiin ja viilasi känsiä pois kämmenistä hiuslakkojen suihkutessa joka puolella. Toisaalta asia sinällään on minulle yhdentekevä, koska en itse ole yhdistänyt ulkonäköteknisiä tai sukupuolisen identiteetin näkökulmaa itse urheilemiseen. Mä olen vain treenannut ja nauttinut urheilusta.  Itselleni kuulantyöntö lajina on aina edustanut yhtä yleisurheilun kuningaslajeista otteluiden ohella.

Valerie Adams - naisten kuulantyönnön tämän hetken ehdoton hallitsija

Mistä on siis hyvä kuulantyöntäjä tehty?

Esittämäni asiat eivät ole absoluuttista faktaa, vaan sellaisia ominaisuuksia, mitä itse pidän tärkeinä

* Nopeus

Kuulantyöntäjän on oltava nopea kuin sprintteri. Tosin vain huomattavasti lyhyemmällä matkalla. On oltava törkeän nopea 2metrin matkalla ja pystyttävä kiihdyttämään suoritusta räjähtävästä aloituksestä terävään loppusaattoon asti.

* Kimmoisuus/räjähtävä voima

Vahvat jalat ovat kuulantyöntäjän tärkein ominaisuus. Täytyy jaksaa pitää itsensä lähdössä matalassa lähtökulmassa ja lopussa ponnistetaan ylös/eteen saattoa tehdessä. Jos jalat eivät toimi, ei kuulakaan lennä kovin pitkälle riippumatta siitä kuinka paljon penkistä rautaa nousee. Käsissä tulee myös olla voimaa ja ennen kaikkea räjähtävää voimaa. Raaka maksimivoiman määrä ei ole ratkaiseva tekijä lopputuloksen kannalta, vaan se miten sen voiman määrän voi muunta mahdollisimmat nopeaksi liike-energiaksi kuulaa matkaan saattaessa.

* Tasapaino /lihasvoima

Lähtöasennon on oltava  stabiili ja suorituksen hallittu alusta loppuun saakka. Tasapainoinen hyvä suoritus edellyttää hyvää tasapainoa ja oman kehon hallintaa. Keskikropan tulee olla vahva ja lihasten keskenään tasapainossa. Syvien lihasten aktivoiminen on äärinmäisen tärkeää, koska sieltä rypistetään ne ratkaisevat sentit optimaaliseen suoritukseen. Kuulantyöntö on erittäin raju laji keskivartalon lihaksistolle.

* Notkeus/tekninen äly

Kuulantyöntäjän on oltava notkea ja perusliikkuvuudeltaan hyvällä tasolla. Kankeillä jäsenillä on vaikea saada kropan lihaksistoa hyödynnettyä varsinaiseen suoritukseen. Teknisellä älyllä tarkoitan lajisuorituksen rytmittämistä sekä luontaista oivallusta kropan liikeradoista suorituksen aikana.

* Mentaalinen vahvuus

Kyky keskittyä hyvän lajisuorituksen tekemiseen vaatii myös harjoittelua. Mitä isommat kisat ovat kyseessä, sitä tärkeämpi merkitys on lajisuorittamisen rutiinilla. Mentaalipuolen paras harjoittelukeino on hoitaa kaikki harjoitukset suunnitelman mukaisesti omaa kehoa kuunnellen ja treenejä hienosäätäen. Isompiin kisoihin on henkisesti helpompi lähteä, kun tietää että treeneissä ei ole pinnattu ja kaikki se mitä tehtävissä on ollut on tehty.

Kuulantyöntäjän täytyy olla siis vähintäänkin olla nopea kuin gepardi, vahva kuin karhu, notkea kuin käärmes ja balanssissa kuin nuorallatanssija. Lajin kokonaisvaltaisuus kiehtoo. Lajia voi myös harrastaa näin seniori-ikäisenä ja kehittyminen on mahdollista vielä pitkälle yli kolmekymppisenäkin.

paino ei tipu, mutta housut tippuu

Morjens,

Näin lauantai-illan ratoksi aattelin päivitellä blogia painonhallinta-osaston asioilla ja muutamilla kuvilla harjoituspaikoilta ja harrasteiden parista. Tuossa päivän yleisurheilutreeneissä mietiskelin, että ei Karkkilassa kyllä voisi harjoitusolosuhteet juurikaan paremmat olla kuulantyönnön näkökulmasta. En kaipaa lämpimään ilmastoon treenien puolesta, kaipaan sinne ainoastaan siitä syystä, että rakastan lämpöä ja aurinkoa. Suomen kesäthän minä vietän vanhempieni luona Kalajoen Hiekkasärkillä, joten luulisi biitsejä ja rannalla lillumisen mahdollisuuksien olevan huippuluokkaa. Viime kesänä vietin siellä n. 7 viikkoa, mutta rannalle asti en päässyt. Sanifanin kylpyläosastolle tuli kyllä eksyttyä useamminkin kerran hyppäämään kylmävesialtaan ja pore-altaan välillä lihaskipuja lievittääkseni.

Painontiputuspuolella on viime kuukausina ollut vähän hiljaista, kun keskittyminen harjoittelussa on ollut oikeastaan kaikkea muuta kuin painonpudotukseen liittyvää liikunnallista tekemistä. Ruokavalion kanssakin on ollut vähän niin ja näin. Varsinkin tuo työpisteen muuttopuuhat asettivat mahdottomia haasteita syömispuolle. Olen pyrkinyt siihen, että sapuskaa menisi kurkusta alas n. 3 tunnin välein. Aamupala on minulle edelleen todella vaikea saada alas ja useimmiten se jääkin välistä eli tavallaan lounas on samalla aamupala aamun treenien jälkeen. En tiedä onko se ne nyt niin huono homma, koska mun aamutreenit ovat usein aerobisia ja mun empiirisen fitnestarkkailun tuloksena olen tullut siihen johtopäätökseen, että aamu pitäisikin aloittaa aerobisella liikunnalla ja aamupala tulee vasta sen jälkeen. Eli jos vaikka lasketaan asia sitten niin, että mun aamupala on vähän myöhäisempi kuin muilla tyypeillä, niin pysytään lähestulkoon hyvässä ruokarytmissä.

Kyllä kelpaa pomppia :)

Viimeiset pari kuukautta olen oikeastaan keskittynyt siihen, että paino pysyy samoissa lukemissa kuin missä oltiin marraskuun lopussa. Siinä on onnistuttu kyllä. Paino voi heitellä sen 1-2 kiloa ees sun taas, mutta ei nouse sen enempää ja seuraavana päivänä taas palaa tiettyyn pisteeseen. Olen myös huomannut, että joskus täytyy tankata vähän reilummin hiilaria, että jaksaa treenata. Minulle ei proteeni/karppaus ruokavalio pelkästään sellaisena sovi, koska treeneistä ei tule sillä ruokavaliolla mitään. Viime viikkoina ruuan sisältö on ollut kyllä totutusta linjasta poikkeavaa, kaikkea on saanut syödä, silloin kun on ehtinyt ylipäätään syömään. Pitkät työpäivät minuutti-aikatauluilla ovat aiheuttaneet nyt useamman kerran sen, että ei ole ehtinyt syömään koko päivänä. Sitten kun viimein on ollut mahdollisuus ruokailuun, on ollut pakko käyttää kaikki itsehillinnän rippeet, ettei tule syötyä ylettömiä määriä, vaan sen verran, että on hyvä olla ja jaksaa jatkaa askareissaan eteenpäin.

 Painosarjat nätisti seinällä. Pelkästä katselustakin alkaa takareisiä ja haukkaria kiristää

Tosiaan marraskuun jälkeen paino on ollut kohtuullisen vakio. Ainoa asia mikä silti muuttuu viikko viikolta on se, että housut alkavat olla tippumisvaarassa. Eli läski sulaa akasta edelleen, vaikka treenien painotus ei ole enää pelkässä rasvanpolttoliikunnassa. Voin kertoa, että ei haittaa pätkääkään :) Tosin varmaan joutuu keväämmällä shoppaileen uusia sopivampia kesäkledjuja. Kalliiksi tulee nämä muutokset ja siihen kun vielä lisää sen, että oikeastaan inhoan shoppailua, niin en niitä reissuja kyllä juurikaan odota.

Pönkkä on ja useampi rautapallo, joiden kanssa tekniikkaa koitetaan hioa vaihtelevalla menestyksellä

Hankisäbää keväältä 2011 SM-turnauksen harrastesarja. Rankkaa, mutta erittäin hauskaa

Ensin treenataan ja sitten vasta kutsuu sohva :)

Jyväskylän SM-hallikisoihin valmistaudutaan rennolla asenteella. Kahdessa viikossa ei mitään ihmeitä pysty tai ehdi tekemään, mutta sen teen minkä vain voin. Eli seuraavat 10 päivää on tarkoitus vetää kohtuu kovia settejä treeneissä. Kuntopiiriä, salibandyä, korista, tekniikkatreenejä, puntteja ja yleisharjoitteita on luvassa jokaiselle päivälle ja treenit jaksotetaan työvuorojen mukaan. Paljon lajisuorituksia alle, varsinkin vauhdittomia ja pääpaino liun pidentämiseen vauhtityönnöissä. Keskivartalotreeniä tulee vähintäänkin joka toiselle päivälle, se kun on minun selkeä heikkouteni tällä hetkellä. Toki voima-arvoissa on paljon parantamisen varaa, mutta lähdetään siitä, että koitetaan ensin saada heikkoudet paremmalle tolalle ja ylläpidetään vahvoja osa-alueita. Aamulla kotona huomasin, että dippiliikkeitä voi tehdä mitä veikeimmissä paikoissa. Asun kaksikerroksisessa rivitalossa ja kierreportaiden rautakaiteista saa hyvän otteen dippejä varten. Sen verran hyvin nousi dipit, että yllätin itsenikin. Ilmeisesti kaikki treeni tässä vuoden aikana ei ole ollut ihan turhaa, vaan kehitystä tapahtuu hiljalleen.

Huomenna aamulla suunnaksi Piippuhylly ja teemana yleisharjoitteet, sen jälkeen nopea tankkaus ja työpaikalle testaamaan uutta salia eli kyykkytreenit ennen iltavuoroa ja iltavuoron päätteeksi nuorten kanssa höntsäämään salibandyn merkeissä.

Hyvällä sykkeellä kesää kohti,

Marja