Hetki on päässyt vierähtämään siitä, kun on tullut blogia päivitettyä. Kuitenkin Veteraanien SM-kisat sujuivat käsikirjoituksen mukaan, vaikka tuloksellisesti taso ei omalla kohdalla päätä huimannutkaan. Ensimmäinen ulkoratojen veteraanimestaruus on taskussa ja ehkäpä ensi vuonna niitä metsästetään taas lisää. Toisaalta ensi kesänä voisi ottaa agendalle vaikka useamman lajin. Veteraanikisojen suhteen varsinkin nuorempi veteraanisarjoihin jo ikänsä puolesta pääsevä porukka ei kuitenkaan tahdo kisoihin löytää. Osittain siihen vaikuttaa varmaankin veteraani-sana. Mehän ollaan vielä nuoria ja notkeita ja kaikkea siltä väliltä. Veteraani- sana kuulostaa hieman vieraalle pikkaisen reilu 30-vuotiaan korvaan. Olisi kyllä huikeata saada mukaan entisiä huippu-urheilijoita ja junnuvuosien kilpakumppaneita. Otettaisiin mittaa toisistamme aivan kuin silloin joskus aikoinaan, kun oikeasti oltiin vielä nuoria ja notkeita.
Veteraanien SM-kisat, Kajaani 2013
Toukokuun alussa kausi näytti vielä saavan räjähtävän startin. Kauden ensimmäisissä kisoissa kuula lensi jo lukemiin 13.36 ja näytti siltä, että kesän Kalevan Kisoja ajatellen kunto on kovassa nousussa. Työpaikan vaihto vaikutti kuitenkin kesän suunnitelmiin ajateltua enemmän. Keskittyminen treenaamiseen ja urheilun kannalta olennaisiin asioihin hajosi. Myös kolmivuorotyön sovittaminen harjoittelun kanssa yhteen on ollut yllättävän haastavaa. Yövuorojen jälkeen harjoitteleminen ottaa ainoastaan pumpun päälle ja lepoa on annettava elimistölle enemmän kuin päiväpainoitteisen työn yhteydessä. Myös oma kroppa meni kesällä jonkin sortin yliväsymystilaan. Omassa innostuksessani en malttanut syksyllä pitää minkäänlaista ylimenokautta ja väsymys yllätti sitten kesken kesän. Syksy onkin sitten mennyt melkoisten käynnistymisvaikeuksien keskellä painiessa. Peruskuntokautta on pitänyt aloitella useaan otteeseen, mutta en millään tunnu saavan harjoittelurytmistä kiinni. Viimeisten viikkojen aikana kuntosali on ollut täysin vieras käsite ja treenit ovat sisältäneet ainoastaan koris- ja salibandytreenejä ja kevyitä kävelylenkkejä muutaman kerran viikossa. Motivaatio on ollut kyllä enemmän kuin hukassa, mutta jos ensi kesänä meinaa kisoja kiertää, niin nyt olisi korkea aika kaivaa se treeni-ilo esiin ja alkaa tekemään töitä kropan virittämiseksi parempaan lyöntiin. Se mikä edelleen on positiivista, on se että mitään vammoja ei ole. Näin terveenä olen saanut olla viimeksi 14-vuotiaana, joten sen suhteen ei ole fyysisiä rajoitteita harjoittelun suhteen.
Katsotaan mitä syksy ja talvi tuo tullessaan, toivottavasti se harjoittelun ilo löytyy uudelleen ja ensi kesänä kentillä tavataan taas.
<3 ~ Marja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti