Ei niin legendaarist läppändeerust - kisaraportti Turusta

Ei nyt mennä ihan suoraan asiaan. Tällaisena käytännön naisena tein muutamia huomioita aamulla ajellessani kohti Turkua ja Kupittaan urheilupyhättöä.

1. On käytännöllistä hoitaa aamupala samalla kuin ajaa motarilla (kolmioleipä)

2. Ei ole helppo laulaa suu täynnä ruokaa autokaraokea (tulee sotku)

3. Kun leipä on kesken ja on oikeastaan pakko ohittaa sunnuntai-ajelijat, on kohtuullisen tyhmän näköistä pitää siitä leivästä kiinni hampailla, kun molemmat kädet tarvitaan ohjauspuuhiin.

Se siitä. Sitten itse asiaan. Verryttelyssä jo huomasi, että jalat ovat jotenkin todella löysät ja mimmi vielä vetelämpi kuin eilisessä testitreenissä. Ajattelin kuitenkin, että kyllä se kisatsempillä siitä sitten suttaantuu kuin itsestään. Ensimmäinen työntö meni perinteitä noudattaen ihan pipariksi, jännitystä kun oli itsellä normaalia enemmän eli siitä lähvähti rasti ruutuun eikä mitattua tulosta. Sitten pari sellaista 11.50-11.60 työntöä ja sen jälkeen jo kohtuullinen työntö ja uusi pohjatulos ns. toisen kierroksen kuulantyöntäjän uralle ja kisan lopputuloksiin kirjattiin numerot 12.04.

Se on todella jännä, miten nälkä kasvaa syödessä. Syksyllä olisin hyppinyt tasajalkaa onnesta, jos olisin saanut tuon 12 metrin rajan rikottua. Nyt päällimäiseksi tunteeksi jäi valtava pettymys. Työnnöt olivat jotenkin väkinäisiä ja lopussa ei ollut räjähtävyydestä tietoakaan. Sorruin myös kahteen helmasyntiini eli yliyrittämiseen ja sen seurauksena siihen, että työntö lähtee aukeamaan heti vauhdinoton alusta. Pettynyt olen ehkä eniten siksi, että tuntumaltaan onnistuneita työntöjä en saanut aikaan. Positiivista tässä taasen on se, että kun saan sen rentouden ja tietyt tekniset jutut kontrolliin myös kisatilanteessa tuo 12.04 on kyllä ihan paperia. Tämän hetken kunnolla työnnön onnistuessa tavoitehaarukka voisi olla 12.40-12.80 välillä. Vaikka kisa siis itselle pienoinen pettymys olikin, niin se antoi silti selvyyttä siihen, että kehitystä syksystä on tapahtunut.

 

Tässä mallia mahtavasta pakitustekniikasta by Tomas Majewski

SM-halliraja on 12.30 ja sitä lähdetään hakemaan jo tulevana keskiviikkona Turusta. Kiitokset joustavalle, maailman parhaalle pomolle, jonka suostumuksella sain värkätä ensi viikon vapaapäivien järjestyksen uuteen uskoon näinkin lyhyellä varoitusajalla. Tärkeintä tässä hallikauden kisassa oli saada tuntumaa siihen, että missä mennään ja ihan hyvällä mallilla ollaan menossa kohti kesää. Mikäli nainen säilyy terveenä ja saan keskipakin vahvistettua niin, että saan jättää tuo pn-vyön kokonaan pois ei 13 metrin ylittäminen ole ollenkaan ylimitoitettu tavoite kesäkaudelle.

 Näinkin voi käydä, mutta ketteryydellä siitä selvitään

Loppuun vielä on pakko hehkuttaa, että onhan se suosikki-urheilijani Kaisa Mäkäräinen ihan jäätävässä hiihtokunnossa - SM-kultaa plakkariin ohi hiihdon erikoisnaisten. Se on kova temppu se ja varmasti myös huikea näyttö naisten MM-kisojen viestihiihtoa ajatellen.

~Marja