Joululomat Kalajoella on vietetty ja uusi vuosikin on ehtinyt vaihtua sitten edellisen blogipoustauksen. Kotipuolessa päätin, että äidin lihapatojen ääressä ei kaloreita lasketa, eikä myöskään treeneistä tingitä ja kaikesta ylimääräisistä suklaista, kinkusta ja pullasta huolimatta paino ei päässy karkaamaan käsistä, eli joulukiloja ei tullut. Jee sille!
Uusi treenivuosi on lähtenyt käyntiin kohtalaisen kevyillä viikoilla. Lajivalikoimassa on siis kuntosalia, yleisurheilutreenejä (yleistreenejä) salibandyä ja korista. Tekniikkatreeneissä tekeminen on ihan kohtalaisella mallilla. Jalat meinaa mennä jotenkin helposti lukkoon, mutta onneksi siihen on keinot keksitty, eli fitness-rulla ja isältä pöllitty sala-ojaputken palanen (tai joku muu vastaava putki) ovat kovassa käytössä. Tuleva viikko olisi tarkoitus vetää hieman kovemmalla treenisykkeellä ja sitten seuraava viikko hieman keventäen. Talven ensimmäiset kisat ovat Turussa 26.1 ja sinne on tarkoitus lähteä testaamaan, että mikä se naisen todellinen tämän hetken tuloskunto onkaan. Pelkkä ajatuskin kisoista saa perhosen liikkeelle vatsanpohjassa ja jos aamulla ajatus salille tai tekniikkatreeneihin lähtemisestä hieman ajoittain tahkaisee, niin ajatus kisoista saa kinttuihin kyllä vipinää. Jyväskylän SM-halleihin tulosraja on hieman viime kesää kovempi, eli hallissa pitäisi pystyä latomaan 12.30 tulostaululle, jos mielii SM-halleihin mukaan. Treenien perusteella se voisi olla hyvänä päivänä ihan haarukassa, mutta vaihteluväli saattaa olla kyllä peräkkäisinä päivinä melko laaja. Huonon päivän sattuessa ja kinttujen jumittaessa voi tehdä tiukkaa 11 metrin viivallekin pääsy. No, joka tapauksessa parin viikon päästä pääsee kokeilemaan käytännössä oman kuntonsa. JEE!
Karkkilan Piippuhyllyllä marraskuussa 2012 tekemässä tekniikkaharjoitusta
Turun kisoja seuraavana päivänä olisi Liikuntamyllyssä kisat, näppärästi suunnittelin työvuorotkin niin, että ehtisi käydä kisoissa työpäivän puolivälissä ja palata kisojen jälkeen vielä hetkeksi töihin. Muutenkin työrytmit sanelevat tuota harjoittelua aika paljon ja sitä mitä milloinkin pystyy tekemään. Onneksi työpaikalla on joustavat käytännöt ja pääsen osallistumaan salibandy ja korisharkkoihin sen kerran viikossa, vaikka aika iltapainotteisesti töitä teenkin. Iltavuoropäivinä yleensä käyn aamusta ensin tekemässä Piippuhyllyllä yleisurheilutreenit, koska siellä ei aamusta muita juurikaan näy. Aamuvuoropäivinä pyrin menemään töihin työpaikan salin kautta. Itseasiassa tuo salin kautta töihin meno helpottuu entisestään muutaman viikon sisään, kun oma toimipisteeni muuttaa uusiin tiloihin ja saamme käyttöömme oman kuntosalin. Ei ainakaan voi edes keksiä tekosyitä siihen, että salille olis jotenkin pitkä matka, tai sinne pitäisi mennä erikseen. Ihan huippua, ettenkö sanoisi ;)
Muutenkin hommat tuntuvat sujuvan. Suosikkiurheilijani Kaisa Mäkäräinen on alkanut osua tauluihin ja sitä on ilo seurata. Vähän jännitän tulevaa Urheilugaalaa tosin. Jos vuoden sykähdyttävimmäksi hetkeksi urheilun parissa nousee Kimi Räikkösen pään rääpiminen varikon suuntaan, niin se on kyllä ehkä sitten koko kuva suomalaisen urheilun tilasta. Oma suosikkihetkeni viime vuodelta oli kyllä Tuuli Petäjän suoritus Olympialaisten purjelautailun viimeisessä lähdössä. Laji on sellainen, että harvemmin sitä kuvittelisi itseään kannustamassa seisaaltaan sohvan edessä, rystyset valkoisena ja ääneen ilosta huutaen. Elämyksiä. Sekä urheillessa että toisten onnistumisia seuratessa. Siinä on se suola.
ps. Tampereella järjestetään tänäkin vuonna hankisählyn SM-kisat 16.2, menkäähän katsomaan sinne meininkiä tai vaikka osallistumaan. Törkeän kivaa ja sairaan rankkaa, mutta taatusti hauskaa. Linkitän kuvaa toissa vuodelta joskus myöhemmin blogiin, jahka saan asetukset toimimaan kunnolla.
terveisin,
tekniikan ihmelapsi vm 79
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti