Alkuviikosta oli taas se hetki kun Vuoden Urheilijaksi valittiin väärä urheilija. Joka vuosi sama juttu. Kun Minna Kauppi valittiin vuoden urheilijaksi, hänen saavutuksiaan ei ruodittu, mutta revittely palkinnon kanssa aiheutti valtakunnallisen jeesustelukohtauksen. Aina jonkun mielestä on tehty väärä valinta. Jos urheilutoimittajat eivät osaa arvioida ikinä oikein, niin pitäisikö perinteistä luopua ja lopettaa koko valintaprosessi juhlallisuuksineen ja käyttää tilaisuuteen suttaantuvat eurot huippu-urheilun valmennuksen tukemiseen tai junioritoimintaan? Tai antaa Vuoden Urheilijan valinnan mahdollisuus kansalle?
Viime vuosi oli Olympiavuosi ja sehän tunnetusti mutkistaa hieman näitä urheilijoiden paremmuusjärjestykseen laittamisia. Me voimme väitellä maailman tappiin siitä olisiko vuoden urheilijan titteli kuulunut Tuuli Petäjä-Sirenille vai Leo-Pekka Tähdelle. Puolesta ja vastaan ja Ruuskanen kaupan päälle.
Ensinnäkin Tähti sai eniten ykkössijoja äänestyksessä, mutta hävisi Purjelautailija Petäjä-Sirenille ja keihäänheittäjä Antti Ruuskaselle pienemmän kokonaisäänimääränsä vuoksi. Paralympiaurheilijat ovat vihdoin saamassa nostetta arvostukselleen ja hyvä niin, vielä eivät suomalaiset urheilutoimittajat olleet valmiita nostamaan paralympiamenestyjää Vuoden Urheilijaksi. Se aika koittaa kyllä vielä, voi olla että jo ennen seuraavia renkulakisoja.
Valinta on kuitenkin tehty ja mussutukset pois. Urheilutoimittajat ovat valintansa tehneet. Se ei ole Tuuli-Petäjä-Sirenin "vika", että hänet valittiin Vuoden Urheilijaksi. Annetaan hänen nauttia tittelistä, koska hän on sen myös ansainnut. Jos olisin itse saanut äänestää, oma valintani olisi Vuoden Urheilijaksi ollut kuitenkin Leo-Pekka Tähti. Maailmanennätys ja Paralympiakultaa. Se on kova juttu se. Tuuli-Petäjä-Sirenin finaalilähdön purjehdus oli minun papereissani viime urheiluvuoden sykähdyttävin suoritus. Ehkäpä ensi vuonna toimittajat valitsevat taas väärin. Sen uskallan luvata, että Vuoden Urheijaksi ei ainakaan valita naispuolista tenniksen pelaajaa. Mistään muusta ei sitten tiedetäkään. Alkukaudesta ampumapenkalla kyntäneen suosikki-urheilijani Kaisa Mäkäräisen sihti on alkanut osua kohdilleen, mikäli hiihtovauhti pysyy ennallaan ja jopa paranee ja sihti pysyy kohdallaan voi MM-kisoista olla kotiintuomisina melkoinen saalis. Siinä olisi taas kovat meriitit seuraavia valintoja varten. Niin ja Räikkönen voittaa ensi kaudella toisen F1-mestaruuden. Valitseppa sitten näiden kahden huippu-urheilijan välillä se parempi. Tähän asiaan palataan n. vuoden kuluttua, lupaan sen.
Omat Treenit
Tahmea tammikuu. Siinä oikeastaan kokonaisarvio tähän astisesta tekemisestä.Treeniviikot ovat olleet aikas kevyitä, mutta toisaalta sellaisia mitä yleensä on pyöritelly kisakaudella, eli se ei niin hirveän vaarallista ole, jos ottaa vähän kevyemmin. Helmikuun puolenvälin tietämillä lisätään runtua kehiin taas sitten aivan eri tavalla. Räjähtävyyttä alkaa olla kivasti lihasksistossa, vaikka maksimivoimaa ei juuri ole tehty ja voima-arvot on tällä hetkellä n. 70% siitä, mitä ne joskus ovat olleet. Treenaaminen on mulla sellaista PenttiPeruspunttimaista tekemistä, tulee hiki ja lihakset väsyy ja joskus on kiristyksiä ja kipeitä kohtia kropassa enemmän kuin ei kipeitä. Tämän viikon piti olla kovempi treeniviikko ja ensi viikolla oli tarkoitus hieman hölläillä ennen talvikauden kisoja. Tosin työssäkäyvän ihmisen arki ei aina mene, miten sitä etukäteen suunnittelee, varsinkin meikätytön duunissa eli parin päivän suunnitellut treenit jäi tekemättä töiden vuoksi ja juuri nyt on hieman kipeä ja puolikuntoinen olo, joten vietän aikaa kotosalla penkkiurheillen sekä sohvalla röhnäten. Toivottavasti kuitenkin kunnon yöunet ja pienet iltapäikkärit auttaa asiaa, että aamulla pääsisi vetämään aerobispainotteisen salitreenin läpi. Eli olosuhteiden pakosta tulee pidemmät herkistelyt viikon päästä odottaviin kisoihin kuin mitä oli tarkoitus. Painoa en ole pudottanut n. kuukauteen, mutta olen onnistunut pitämään sen suhteelisen stabiilina.
Jännityksellä kohti ensi viikkoa, toivottavasti ei iske kuumetta päälle. Nyt seuraamaan lumilautailun Slopestylen MM-kisoja, siellä kolme kovaa suomalaisäijää laskee kohta finaalissa ja menestystä taitaa olla tulossa.
Joulupukki toi minulle salibandyn harrastelua varten tällaisen vempeleen. Mailan merkki Fatpipe 27 ja lapa Jai Alai. Tykkään.
Töissäkin kävi joulupukki.
Ai niin hehkutetaan tähän loppuun vielä, että työpaikalla kävi tällä viikolla myös joulupukki, joka toi TechnoGymin laitteita työpisteen pienelle punttisalille. Ei voi enää treenaaminen helpommaksi tulla. Muutto uusiin tiloihin on edessä viimeistään helmikuun alussa, eli rautaa saa keväällä kyytiä ja paljon. Kyllä kelpaa sekä nuorten että työntekijöiden nyt pitää kuntoaan yllä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti