No niin, SM-kisaviikko on sitten käsillä ja h-hetki koittaa tulevana lauantaina. Edellisistä kisoista on nyt pari viikkoa vierähtänyt ja olen koittanut viihtyä sekä yleisharjoitteiden ja tekniikkatreenien parissa varsin paljon ja hyvin olen viihtynytkin. Överiksi en ole vetänyt, koska tässä kohtaa ennen kisoja oman mukavuusalueen ylittäminen ei ole järin viisasta. Ei siis vedetä muijaa umpijuntturaan, vaikka mukana kulkeva mottoni onkin blogin osoitteen mukainen "jumi on voimaa"
Tämän aamun tekniikkatreenissä oli hallilla pikkaisen väsyneen oloista tekemistä, mutta kuula lensi siihen nähden yllättävänkin hyvin. Harjoitus on siis purrut naiseen kivasti. Lauantain kisojen jälkeen sunnuntai lepäillään ja maanantaina alkaakin sitten kovempi rumba harjoitusten suhteen kohti ensi kesän tavoitteita. Siinä kohtaa siirrytään todellakin mukavuusalueiden ulkopuolelle ja aletaan hankkimaan voimaa kroppaan puntilla ja keskikroppaan satsataan myös erityisesti. Muitakin oheisia toki varmasti tehdään, aivan kuten on tähänkin asti tehty. Aerobiset liikunnat tulevat kivasti salibandyn ja koripallon kautta ja siinä samalla tulee nähtyä myös hieman kavereita, kun tämä minun elämänrytmini näyttää olevan nykyisellään sosiaalisesti hieman rajoittunutta.
Huomenna vielä Piippuhyllylle aamusta tekemään työntötreeniä + yleisharjoitteita, kuntosalihommia teen sitten töissä, jos nuoret on menossa salille, niin treenataan sitten yhdessä :) On se hienoa, kun voi yhdistää työn ja liikunnan, olen siis etuoikeutettu siinä suhteessa. Keskiviikkona tarkoitus on käydä tekemässä kevyehkö kuntosalicircuit-harjoitus, jossa haetaan pääsääntöisesti hermoitusta kroppaa ja torstaina onkin sitten vapaapäivä, joten aamusta höntsäilyverryttelyä ja kävelylenkkiä kaverin kanssa ja illemmalla vielä pienet lämmöt koristreenien muodossa. Odottavan aika on pitkä, tai ainakin se siltä tuntuu. On kiva päästä kisaamaan ja välillä tuntuu siltä, että syke nousee pelkästä ajatuksesta, että sitä ollaan menossa SM-kisoihin työntämään kuulaa. Jos joku olisi minulle sanonut viime vuonna tähän aikaan, että vuoden päästä työnnät kuulaa Halli-SM kisoissa, olisin varmaankin päästänyt räkäiset naurut, sillä suunnitelmissa oli ainoastaan pudottaa painoa sellaisiin lukemiin, että saa elämäänsä uutta virtaa ja jaksamista arjen askareisiin.
Odottaminen. Toiset odottaa vauvaa. Minä odotan kisoja ja kesää. Keskiviikosta perjantaihin on tällä viikolla se kaikkein pahin, kun pitäisi pääsääntöisesti vain öllistella ja odotella, että pääsee lähtemään matkaan kisapaikkakunnalle. Ehkäpä koitan samaa taktiikkaa kuin monet vauvanodottajat loppuvaiheissa eli saunan pesu ohjelmaan ja suursiivous kotiin.
Odotukset. Tärkeintä on saada tuntumaa SM-kisoissa kilpailemiseen. Olen sillä tavalla ikäänkuin noviisi uudelleen, kun edellisistä SM-kisoista taitaa olla aikaa 12-13 vuotta. Kisajännityksen saaminen kuriin on se ensimmäinen haaste. Toinen haaste on pitää tekniikka kasassa ja saada onnistuneita suorituksia. Tuloksellinen tavoite on työntää hallikauden paras kisa, sijoituksesta 8 parhaan joukkoon ei kyllä tarvitse haaveilla, sillä se vaatisi itseltä ihan superonnistumista ja muutamalta ennakkoon vahvemmalta likalta pienoista alisuorittamista. Keskikroppa ja voima-ominaisuudet eivät ole vielä sillä tasolla, että mitenkään erityisen pitkistä kaarista kuularingissä voisi edes haaveilla, mutta hyvän päivän sattuessa 12.50 tai vähän yli on mahdollista työntää.
Kassellaan sano kaustislainen, miten akan käy tulevissa tsempaloissa, pitäkääpä peukkuja lauantaina puolelta päivin pystyasennossa :)
~Marja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti